Haavojen hoito – mitä omistajan tulee huomioida?

Hippos-lehti nro. 4/2010 (Riitta-Mari Tulamo, Yliopistollisen Hevossairaalan johtaja
professori, Diplomate European College of Veterinary Surgeons, hevossairauksien erikoiseläinlääkäri)

Hevosen luontainen käyttäytyminen liittyy laumaan ja vapaana kulkemiseen. Hevosella on myös nopea reaktiokyky, ja se pystyy pakenemaan nopeasti vaaran uhatessa. Aitaukset, karsinarakenteet, toiset hevoset ja yllättävät tilanteet altistavat hevosen herkästi erilaisille traumoille ja haavoille. Onkin tyypillistä, että ne usein syntyvät suuren voiman seurauksena; törmäys, potkiminen, riuhtominen ja jopa paniikki, saa aikaan suurta kudostuhoa. Talvella kaatumiset ja hokit aiheuttavat vakaviakin vammoja. Hevonen on myös joskus mestari aiheuttamaan itse itselleen outojakin traumoja, jopa murtumia.

Karsinarakenteet ja aitaukset ovat ihmisen vastuualuetta ja niiden kunnosta tulee huolehtia. Sama koskee aitarakennelmia ym. hevosen ympäristössä. Hevonen saa hyvin helposti kavionsa/jalkansa oven alle, jos salpasysteemi ei ole kunnollinen; kavio menee yllättävän pienestä aukosta mutta kantapallot estävät poistulon, hevonen panikoituu, kun raaja jää kiinni ja tuho raajan rakenteissa on usein valtaisa (kuva). Karsinoiden väliset verkkorakenteet tulee myös tarkastaa ja korjata; terävät rikkoutuneen verkon langat aiheuttavat turhia silmävammoja ja jopa syvälle ulottuessaan silmän menetyksiä. Murtumat aiheutuvat usein toisen hevosen potkusta, jotka voidaan helposti estää ihmisen toimesta pitämällä sopimattomat yksilöt erossa toisistaan.

Ensimmäinen kysymys hevosen saadessa haavan tai trauman on – MITÄ RAKENTEITA ON VOINUT VAURIOITUA? Terve maalaisjärki on oiva apu arvioinnissa. Jos haava on lähellä niveltä, se VOI ulottua niveleen tahi jännetuppeen saakka esim. vuohisen takaosassa. Kinnerpään vammat ulottuvat helposti jänteiden alaisiin limapusseihin ja ovat vaikeita hoidettavia. Samoin, jos trauma ulottuu esimerkiksi nivusiin / vatsaonteloon saakka. Haavan kautta sisään pääsee bakteereita ja nivelneste/jännetuppineste on niille erinomainen elatuspohja. Tällaiset tapaukset on AINA syytä tutkia eläinlääkärin toimesta mahdollisimman pian ja / tai lähettää klinikalle, samoin silmävammat. Aikarajana pidetään yleisesti 24 TUNTIA, eli asiantunteva tutkimus ja hoito on saatava tehtyä nopeasti. Nivel tai jännetuppi tulee huuhdella ja tähystää nukutuksessa ja hevonen saa vahvan antibioottilääkityksen. Vaarana on bakteerien aiheuttama niveltulehdus, jännetupen tulehdus tai silmävamma, joka voi johtaa hevosen pysyvään rampautumiseen tai sokeuteen/silmän poistoon.

Neuvoa voi myös aina kysyä Eläinsairaalan 24-t päivystyksestä. On mielekkäämpää ja onnekkaampaa tutkia ja hoitaa hevonen heti ja kunnolla esimerkiksi, jos epäilee haavan ulottuvan niveleen/jännetupeen, kuin uskotella ettei se mene. Koko ei ratkaise, sillä pieni viattoman näköinen hokki- tms. haava voi olla hevoselle kohtalokas ’’väärässä’’ paikassa. Infektio tuhoaa nivelen/ jännetupen hyvin nopeasti ja sen jälkeen hevonen on käyttökelvoton.

Runsas verenvuoto hevosen haavoista on harvinaista. Hevosessahan on jopa yli 50L verta, joten verenhukkaan menehtyminen on samoin harvinaista. Verenvuoto tyrehdytetään esim. raajan alaosan haavoissa parhaiten Tena-siteellä ja tukevalla pumpulitukisiteellä (Gamgee) ja pintelillä. Vuotavaa suonta ei yleensä saada tukittua, vaan vuotokohta hyytyy itsellään. Raajan alaosan haavat ovat sangen tavallisia; etupolven ja kintereen alapuolella kudoksilla ei ole lihasten antamaa suojaa, jolloin luut ja jänteet ovat myös alttiina vaurioille. Varsinkin raajan etupuolella alanivelten päällä tai kavion yläpuolella olevat haavat ovat hankalia hoidettavia, koska ne helposti aukeavat ihon jännittyessä hevosen koukistaessa raajaansa. Siksi ne tuleekin tukea hoidon aikana myös ulkoisesti hyvin.

Jos haava on terävä viiltohaava, se voidaan sulkea puhdistuksen jälkeen. Puhdistusaineeksi käy laimennettu teen värinen Betadine-paikallisantisepti liuos. Jos haavaan kohdistuu jännitettä esim raajan koukistuessa, tulee se estää vahvalla tukisiteellä, lastalla tai jopa kipsillä riippuen haavan paikasta ja laajuudesta.

Bakteeri-infektio ja liike ovat pahimmat esteet haavojen paranemiselle. Usein hevosen haavat ovat ruhjeisia ja sangen likaisia. Karvojen poisto karvanleikkurilla auttaa pitämään haava-alueen helpommin puhtaana. Haavan voi suojata kevyesti taitoksilla ennen karvanleikkuuta ja pesun aikana. Raaja pestään sitten haavan ympäriltä mekaanisesti puhdistamalla vedellä ja haavasaippualla. Lopuksi haava voidaan suihkuttaa vedellä puhtaaksi, kudokset eivät saa kuitenkaan muuttua harmaiksi eli vettä ei saa käyttää puhdistuksessa liikaa ja liiallisella paineella. Hevosen haavaan ei saisi laittaa mitään, mitä et itse laittaisi omaan silmääsi alaluomen sisäpuolelle! Haavaan laitetut pulverit, rasvat ym.  elimistö kokee vieraaksi ja märkii ne pois.

Kaikkia haavoja ei voi ommella ja usein haava aukeaa ompelun jälkeen n. viikon sisällä. Haavaan on silloin jäänyt kuollutta kudosta, se on tulehtunut tai haavaan kohdistuu liiallinen liike joka aukaisee sen. Märkiminen on merkki elimistön yrityksestä puhdistaa haava eli elimistö hylkii kuolleita kudoksia. Joskus haavassa on myös vierasesine , tikku tai jopa kuollut luukappale, joka aiheuttaa märkimistä. Paraneminen ei lähde käyntiin ennen kuin haava on puhdas. Mikään haava ei parane kunnolla, jos siihen kohdistuu liiallinen liike, se repii kudokset auki. Erittävä haava siis paranee parhaiten, jos sen pitää puhtaana, suhteellisen liikkumattomana ja se saa näin välillä ilmaa. Kaupoissa myytävät Tena-siteet  ovat helposti saatavia, edullisia ja oivia erittävien haavojen päälle laitettuina ja eri kokoja voi käyttää haavan koon mukaan. Side imee eritteet eikä tartu kiinni ja se vaihdetaan päivittäin samalla, kun haava puhdistetaan ja sidotaan. Kun erite vähenee, siteen vaihtoja harvennetaan.  Puhdistamisen jälkeen haava suojataan siteellä, jonka oltava napakka, mutta se ei saa olla liian kireä ja painaa kudoksia (2 sormea mahduttava väliin). Haavan voi sulkea myös muutaman päivän kuluttua eli kaikkia haavoja ei tarvitse sulkea aina heti.

Kavion rajaan osuvat haavat on syytä tutkia eläinlääkärin toimesta. Ruununrajan vauriot tulee mahdollisuuksien mukaan aina korjata ja repaleinen kavion seinämä siistiä. Samalla haava voidaan tutkia ja puhdistaa hyvin. Jos haava erittää märkää, on tutkittava mikä erityksen syynä. Antibioottihoito on tällaisissa tapauksissa virhe, se poistaa märkimisen oireet hetkeksi muttei syytä! Periaatteena kaikessa on, että ensin tutkitaan, löydetään syy ja vasta sitten hoidetaan, kun diagnoosi selvillä eli tiedetään mitä hoidetaan. Antibiootteja käytetään hevosilla nykyisin aivan turhaan ja liian paljon. Suuri osa haavoista paranee ilman antibioottia.

Periaatteena on että ruumiin alueen vammat ja haavat paranevat hyvin, joskin hitaasti jos ovat laajoja. Raajojen haavat ovat ongelmallisempia, sillä haavoihin syntyy helposti liikalihaa varsinkin etupolven ja kintereen alapuolella olevissa haavoissa. Kroonisten haavojen ja liikalihan hoito on vaikeaa ja vie aikaa. Siksi asiantunteva ja oikea arviointi ja hoito heti alussa on hevosen raajojen haavoissa ja vammoissa oleellista. Koko hoito tulee näin lopulta paljon halvemmaksi, haava paranee nopeammin ja hevonen saadaan myös nopeammin käyttökelpoiseksi, kun hoito osataan suunnata heti alussa oikein.

PIENELÄINSAIRAALAN SIJAINTI

Viikki sijaitsee Helsingin maantieteellisessä keskipisteessä Vanhankaupunginlahden ja Lahdenväylän välissä. Pieneläinsairaala on Viikintien varrella, osoitteessa Koetilantie 2. Viikkiin on hyvät kulkuyhteydet julkisilla kulkuvälineillä ja omalla autolla

Ajo-ohjeet

LAHDEN VÄYLÄLTÄ TULTAESSA »
LÄNNESTÄ TULTAESSA »

 

Tulo-ohje julkisilla kulkuvälineillä

Eläinsairaalan välittömässä läheisyydessä olevilla pysäkeillä pysähtyvät bussit 550, 78, 57 ja 506.