Hevosen madotus – Loiset kehittyvät, madotuksen tavat muuttuvat

Hippos-lehti nro. 1/ 2010 (Hevossairauksien erikoiseläinlääkäri Kati Niinistö)

Ennen matolääkkeiden aikakautta madot ja niiden seurauksena tulleet ähkyt ja ripulit aiheuttivat paljon ongelmia ja kuolleisuutta lähes kaikissa hevosryhmissä, mutta erityisesti nuorilla hevosilla.

Puoli vuosisataa sitten kehitetyt matolääkkeet ja erityisesti ivermektiini-valmisteet muuttivat tilanteen, ja mato-ongelman luultiin jo poistuvan kokonaan. Madot ovat kuitenkin kehittäneet vastustuskykyään sitä mukaan kuin uusia lääkkeitä on kehitetty. Moksidektiinin jälkeen ei markkinoille ole tullut enää yhtään uutta matolääkettä, eikä myöskään ole tiedossa, että niitä olisi tulossa pian. Mikäli madot jatkavat resistenssin kehittämistä, saatamme pian olla lähellä alkutilannetta; tiedetään, että hevosen elimistössä on matoja, mutta niitä ei saada pois. Toisin kuin ennen, tällä hetkellä kaikki matolääkkeet ovat reseptivalmisteita, joita saa vain eläinlääkärin määräyksellä. Muutos tehtiin, jotta matojen vastustuskyvyn kasvu pysähtyisi.

Oppikirjojen mukaan yksi vaarallisimmista hevosen madoista on Strongylus vulgaris. Ivermektiini-lääkkeiden vuoksi sitä ei kuitenkaan juuri tavata Suomen hevospopulaatiossa, joskin se saattaa yleistyä, jos lääkityksiä vähennetään rajusti. Mato aiheuttaa vakavia ähkyjä vaeltaessaan suoliston valtimoihin. Sen sijaan pienet strongylukset eli cyathostomat ovat hyvin yleisiä eri-ikäisillä hevosilla. Sukuun kuuluu yli 50 eri lajia, joita ei juuri erotella käytännön praktiikassa. Madot itsessään eivät ole kovin ongelmallisia, mutta niiden suolen seinämässä olevat toukkamuodot saattavat aiheuttaa voimakkaan ripulin ja kuihtumisen suoliston ärsytyksen vuoksi. Toisinaan muutokset ovat niin voimakkaita, ettei hevosta pystytä pelastamaan edes tehohoidolla. Normaali ulostetesti kertoo vain madon tai munien määrän, toukkia ei voida todeta testissä. Cyathostomat ovat vastustuskykyisiä melko monelle lääkkeelle, erityisesti toukkamuodot ovat hankalia lääkittäviä.

Heisimato elää ohut- ja paksunsuolen raja-alueella, ja sillä on todettu olevan yhteys ähkyihin. Heisimatojen todentaminen ulosteesta on hankalaa kuten cyathostomien toukkienkin, joten yleensä toistuvasti ähkyilevät ja ripuloivat hevoset suositellaan madotettavaksi näiden varalta. Suolinkaiset (Ascaris) eivät yleensä aiheuta ongelmia aikuiselle hevoselle, mutta varsan matoinfektio voi olla niin voimakas että sen suoli menee tukkoon madoista, ja toisinaan ainoa hoitovaihtoehto on ähkyleikkaus. Joka vuosi todetaan myös tapauksia, joissa suolinkaisia täynnä oleva varsa alkaa kipuilla matolääkityksen jälkeen matojen kuollessa ja tukkiessa suolen, yleensä ohutsuolen, joka on kapeampi. Jos varsaa ei ole madotettu, tai sen lääkityshistoria on epäselvä, kannattaa neuvotella eläinlääkärin kanssa matolääkityssuunnitelmasta.

Vanhan tavan mukaan madotus on ollut helppoa; eläinlääkäri antaa jonkin valmisteen, joita annetaan kaikille tallin asukeille 3-4 kertaa vuodessa. Loishäätöstrategiat voidaan karkeasti jakaa intervallilääkitykseen sekä strategiseen ja kohdennettuun matolääkitykseen. Intervallilääkitys on yksinkertaisin, silloin lääkitys annetaan kaikille hevosille tietyin väliajoin. Strateginen lääkitys on samantyyppinen, mutta sen pohjana on tieto eri loislajien elämänkierrosta ja sillä pyritään minimoimaan matojen haitat ja tartunnat. Matolääkitys ennen laitumelle laskua on tyypillisin esimerkki tästä.

Madot kuitenkin kehittävät vastustuskykyä lääkkeille koko ajan, joten myös madotuksessa toimintamallia täytyy vähitellen muuttaa, koska uusia lääkkeitä ei ole tulossa lähiaikoina. Tämän hetken suositus on siirtyä vähitellen kohdennettuun matolääkitykseen. Esimerkiksi Tanskassa hevosia saa matolääkitä uuden lain mukaan vain mikäli sillä todetaan ulosteessa matoja tai sillä on kliinisiä oireita, joiden voidaan olettaa olevan matojen aiheuttamia. Yksi ongelmakohta muutoksessa on ollut ulosteen matotestien heikko herkkyys. Negatiivinen testi ei tarkoita, että hevosella ei olisi matoja lainkaan. Kun testiä kuitenkin käytetään säännöllisesti ja kaikilla tallin hevosilla, saadaan sen avulla yleiskuva tilanteesta ja pystytään poimimaan ongelmayksilöt, joille kertyy eniten matoja. Testin tekeminen ei myöskään välttämättä tarkoita rahansäästöä. Usein testi maksaa saman verran kuin lääkitys, ja tämän jälkeen hevonen lääkitään kuitenkin jos tulos on positiivinen.

Matolääkityksen tarkoituksena ei ole saada madotonta hevosta, vaan hevonen, joka ei kärsi matopopulaatiostaan ja elää sopusoinnussa niiden kanssa. Varsat ja nuoret hevoset tullaan luultavasti jatkossakin lääkitsemään melko säännöllisesti ilman erityisiä testejä. Niiden vastustuskyky ei ole vielä kehittynyt riittäväksi esimerkiksi suolinkaisia vastaan. Kliinisesti oireilevat aikuiset hevoset tulisi madottaa tarvittaessa vaikka testi olisi negatiivinenkin. Sen sijaan oireettomat hevoset, joilla on vain vähän matoja, voivat olla ilman lääkityksiä, kunhan ympäristötekijät ovat kunnossa. Nykyaikaisissa kaupunkitalleissa ja pienillä laidunalueilla tämä ei aina ole helppoa. Hevosten tarhoja ei pitäisi vaihdella, ja niiden lannat pitäisi kerätä säännöllisesti (viikoittain) pois. Myös laitumilta pitäisi kerätä ulosteet ja kierrättää laitumia mahdollisuuksien mukaan muilla eläimillä tai viljelyssä. Paras tapa suunnitella madotusta on neuvotella oman eläinlääkärin kanssa hevosten tarpeista ja tehdä koko tallille yhteinen suunnitelma matojen tutkimisesta ja lääkityksestä.

PIENELÄINSAIRAALAN SIJAINTI

Viikki sijaitsee Helsingin maantieteellisessä keskipisteessä Vanhankaupunginlahden ja Lahdenväylän välissä. Pieneläinsairaala on Viikintien varrella, osoitteessa Koetilantie 2. Viikkiin on hyvät kulkuyhteydet julkisilla kulkuvälineillä ja omalla autolla

Ajo-ohjeet

LAHDEN VÄYLÄLTÄ TULTAESSA »
LÄNNESTÄ TULTAESSA »

 

Tulo-ohje julkisilla kulkuvälineillä

Eläinsairaalan välittömässä läheisyydessä olevilla pysäkeillä pysähtyvät bussit 550, 79, 68, 57 ja 506.