Hevosen ostotarkastus

Hippos 1/2011 (Riitta-Mari Tulamo prof, Dipl ECVS, hevossair.erikoiseläinlääkäri & Tytti Niemelä ELL, hevossair.erikoiseläinlääkäri)

Hevosen ostotarkastus suoritetaan useimmiten kun halutaan varmistua, että ollaan ostamassa tarkoitukseensa juuri oikeaa hevosta. Ostotapahtumassa on huomioitava useita eri tekijöitä. Valmentajan rooli on myös tärkeä ja eläinlääkärin tutkimuksella varmistetaan, että hevonen soveltuu ao. käyttötarkoitukseensa. Tässä artikkelissa käsitellään eläinlääkärin roolia ostotarkastuksessa.

Ostotarkastus tehdään aina keskinäisellä sopimuksella ja paikalla ovat mahdollisesti ostaja ja myyjä tai em. edustajat, esim. valmentaja tai ammattimainen hevoskauppias. Ostotarkastuksen tilaa ja maksaa sopimuksen mukaan kumpi tahansa kaupan osapuolista. Ostotarkastuksen hinta vaihtelee riippuen siitä, mitä kaikkea tutkitaan ja kuka tarkastuksen tekee. Hevosen hinta voi vaikuttaa ostotarkastuksen laajuuteen ja näin myös hintaan. Yleensä ostotarkastuksen hinta on kuitenkin pieni verrattuna siihen, mitä yllättävien tai jopa piilevien vikojen tutkiminen ja hoitaminen sekä menetetty hevosen käyttö maksavat. Ostotarkastukseen liittyy myös paljon tunteita, suuria odotuksia ja joskus pettymyksiäkin.

Ostotarkastuksen tekeminen vaatii kokemusta

On suositeltavinta teettää se hevosiin erikoistuneella eläinlääkärillä/eläinlääkäreillä. Ostajalle on tärkeää, että ostotarkastusta suorittava eläinlääkäri toimii ostajan edun mukaisesti - myyjästä riippumatta. Yleensä siksi ostaja valitsee eläinlääkärin. Joskus myyjä voi kieltäytyä hyväksymästä valittua eläinlääkäriä. Tunnettu hyvämaineinen hevosten välittäjä voi suositella omaa eläinlääkäriään, mutta hänen tulee kunnioittaa ostajan päätöstä, mikäli ostaja haluaa toisen eläinlääkärin. Ostaja päättää kuka kaupassa häntä edustaa.

Itse tutkimus voidaan tehdä aluksi tallilla ja tarvittaessa hevonen voidaan sen jälkeen kuljettaa tarkempiin tutkimuksiin hevossairaalaan / -klinikalle. Hevosesta tulee olla tiedossa aina ns. esitiedot eli hevosen ikä, rotu, sukupuoli, käyttötarkoitus, suoritustaso ja aikaisemmat mahdolliset terveysongelmat: ontumatutkimukset, röntgenkuvaukset löydöksineen jne. Ostajan on tärkeää tietää ja kertoa eläinlääkärille, mitkä odotusarvot hänellä on hevosen suhteen eli mihin käyttöön ja mille tasolle tutkimuksen jälkeen hevonen tulossa. Ostotarkastuksen taso näet riippuu vaatimustasosta ja hevosen käyttötarkoituksesta; onko kyseessä harrasteratsu vai kilpatason esteratsu, grand prix-tason kouluratsu vai kenttähevonen tahi kilpaa juokseva ravihevonen.

Hevosen kliiniseen tutkimukseen kuuluu sen yleiskunnon arviointi, sydämen ja keuhkojen kuuntelu (auskultaatio) sekä mahdollisten merkittävien rakennevirheiden havainnointi. Lähes kaikille hevosille tehdään myös ontumatutkimus, johon sisältyy lihaksiston, jalka-asentojen ja kavioiden ym. rakenteiden tunnustelu ja arvio sekä kaikkien raajojen taivutukset. Taivutukset ovat erityisen tärkeitä haettaessa lieviä ongelmia, jotka eivät näy normaalisti ravissa. Täydellisiä / virheettömiä hevosia on kuitenkin harvassa. Tämä korostuu etenkin, jos hevonen on jo hieman iäkkäämpi ja sillä on takanaan jo useampia vuosia käyttöhevosena. Ostotarkastuksen tavoitteena on kuitenkin löytää sopiva tai hyväksyttävän riskin omaava hevonen kuin aivan täydellinen yksilö. Puoliveriratsuille ja lämminveriravureille voidaan tehdä t myös perustason hermostotutkimus (neurologinen tutkimus), koska lieväasteisia neurologisia sairauksia esiintyy näissä hevosroduissa. Ostotarkastuksessa tulisi myös tehdä silmien tutkimus, sillä hevosilla esiintyy silmäongelmia yllättävän paljon. Myös suun, hampaiden ja purennan tarkastaminen kuuluu perustutkimukseen. Varsinkin kovan suoritustason kilpahevosille (kenttäratsu tai ravihevonen) tehdään usein myös hengitysteiden sairauksien varalta kurkunpään ja keuhkoputkien tähystys (endoskopia), sillä maksimaalinen hapenvaihto on maksimaalisen kilpasuorituksen edellytys. Verinäytteet voidaan tutkia tarvittaessa.

Röntgentutkimuksia tehdään riippuen hevosen hinnasta, käyttötarkoituksesta ja omistajan toiveista. Kalliille hevoselle tulisi aina tehdä ns. perusröntgentutkimus (minimi 16-20 kuvaa). Toisinaan tutkimus on tehty kotitallilla ja hevonen tuodaan klinikalle ainoastaan röntgenkuvaukseen. Kliininen tutkimus ja sen löydökset tukevat röntgentutkimusta. Pelkkien röntgenkuvien perusteella ei voida sanoa, ontuuko hevonen ja kuinka paljon. Ostopäätöstä ei myöskään koskaan tulisi tehdä pelkkien rtg-kuvien perusteella. Digitaalinen röntgenkuvaus on parantanut herkkyyttä havaita pieniä muutoksia ja kuvaa voidaan myös käsitellä. Tarvittaessa voidaan ottaa lisäkuvia esim. voimakkaampien taivutusreaktioiden perusteella tai vanhojen löydösten laajuuden/mahdollisen etenemisen arvioimiseksi. Röntgenkuva kertoo luiden ja niiden päissä olevien nivelien tilasta. Uusien kuvantamismenetelmien kehittyessä on huomattu rtg-kuvan rajallisuus, sillä se ei paljasta muutoksia muualla kuin luussa. Lisäksi rtg-kuva litistää 3-ulotteisen kuvauskohteen 2 tasoon kuvassa (syvyystaso puuttuu), joten on otettava myös viistokuvia. Tulevaisuudessa tomografia- (CT) ja magneettikuvaukset tulevat ajamaan rtg-kuvauksen edelle myös pehmytkudosten tarkemman erottelukykynsä vuoksi.


Eläinlääkärin lausunto

Ostotarkastuksen tavoitteena on antaa eläinlääkärin lausunto hevosen soveltuvuudesta terveytensä puolesta aiottuun käyttötarkoitukseen eli kyseessä on kokonaistilanteen arvio. Toisinaan arvion asettaminen on vaikeaa, esimerkiksi johtavatko tietyt röntgenlöydökset todennäköisesti käyttöä rajoittavaan ontumavaivaan. Useimmiten ostaja haluaisi selkeän kyllä/ei-vastauksen, onko hevonen käyttötarkoitukseensa sopiva vai ei. Kieltävää vastausta ei useinkaan ole yhtään helpompaa antaa kuin ehdotonta kyllä-vastausta. Jos hevonen ontuu ja/tai reagoi voimakkaasti taivutukseen, on se harvoin sovelias käyttötarkoitukseensa. Hevoset, jotka ovat normaaleita sekä kliinisissä että lisätutkimuksissa (röntgenkuvaus, tähystys), ovat useimmiten soveliaita suureen osaan käyttötarkoituksista. Joskus rtg-kuvissa näkyy esim. pieni irtokappale nivelessä. Se hyväksytään ja tällöin oletetaan, ettei löydös vaikuta hevosen terveydentilaan haitallisesti ja hevonen voi olla käyttötarkoitukseensa sopiva. Kuitenkin esim. alkuvaiheen nivelrikkomuutosten arviointi on paljon vaikeampaa. Lievien nivelrikkomuutosten merkitys riippuu paljon hevosen iästä, kulloisestakin käyttöasteesta, löydöksistä kliinisessä tutkimuksessa ja hevosen käyttötarkoituksesta tulevaisuudessa. Näissä tapauksissa ehdottomia vastauksia ei aina ole mahdollista antaa ostajalle. Näin ostotarkastus on enemmänkin riskinarvioimista ja on tärkeää luottaa myös omaan eläinlääkäriin asiaa arvioitaessa.

Ostotarkastuksen yhteydessä tehdään usein hevoselle myös vakuutustarkastus. Toisinaan tiettyjä löydöksiä esimerkiksi röntgentutkimuksessa ei pidetä merkittävänä esteenä hevosen soveltuvuudelle aiottuun käyttötarkoitukseen, mutta vakuutusyhtiö voi sulkea ko. rakenteen vakuutuksen ulkopuolelle. Tämä on tärkeää myös hevosen ostajan ymmärtää: vakuutus myönnetään usein hevosen loppuelämäksi eikä kukaan voi ennustaa, ettei tietty löydös aiheuttaisi vaivaa esimerkiksi kymmenen vuoden kuluttua. Toisaalta tarkastuksessa löytyy harvemmin kokonaisuudessaan täysin virheetöntä hevosta.

Yhteenvetona tutkimuksessa todettujen löydösten merkitys arvioidaan esim. hevosen iän ja aiotun käyttötarkoituksen sekä muiden tutkimuslöydösten mukaan (esim. röntgenlöydökset vs. kliininen tutkimus). Yksi tavanomaisin ja vakavimmin otettava syy hevosen ”hylkäämiseen” ostotarkastuksessa on ns. spontaani-ontuma eli hevonen ontuu jo juoksutettaessa ilman taivutuskokeita. Tällöin ontuman syy tulisi pyrkiä selvittämään ja tilanteen tulee parantua, jotta hevonen voidaan tarkastaa uudelleen.


Täydellisen hevosen löytäminen ei useinkaan onnistu. Eläinlääkärin tekemä ostotarkastus on yksi tärkeä osa varmistaa sopivan hevosen löytyminen tiettyyn tarkoitukseen.

Ostotarkastuksen tekevän eläinlääkärin tulee olla aina kaupasta riippumaton ja toimia ensi kädessä ostajan edustajana. Ostaja valitsee haluamansa eläinlääkärin tutkimaan hevosen. On parempi hylätä ostotarkastuksessa hevonen, jolla todetaan ongelmia jo ostohetkellä. On myös hyväksyttävä, että täydelliseltä tuntuvalla/näyttävällä hevosella saatetaan ostotarkastuksessa todeta löydös, joka estää sen käytön aiottuun tarkoitukseen.

 

PIENELÄINSAIRAALAN SIJAINTI

Viikki sijaitsee Helsingin maantieteellisessä keskipisteessä Vanhankaupunginlahden ja Lahdenväylän välissä. Pieneläinsairaala on Viikintien varrella, osoitteessa Koetilantie 2. Viikkiin on hyvät kulkuyhteydet julkisilla kulkuvälineillä ja omalla autolla

Ajo-ohjeet

LAHDEN VÄYLÄLTÄ TULTAESSA »
LÄNNESTÄ TULTAESSA »

 

Tulo-ohje julkisilla kulkuvälineillä

Eläinsairaalan välittömässä läheisyydessä olevilla pysäkeillä pysähtyvät bussit 550, 78, 57 ja 506.