Kansallisesta kilpahevosesta kansainväliseksi – papereita ja matkustamista pitää suunnitella

Eläinlääkärin artikkeli -Hippos 8/15
Kati Niinistö, ELL Dipl. ECEIM, Yliopistollinen hevossairaala

Syksyn Helsinki Horse Show:ssa nähtiin taas paljon upeita estehevosia, jotka matkaavat ympäri maailmaa kilpailuista toisiin. Suurin osa hevosista tai ratsastajista ei päädy kansainvälisiin kilpailuihin, saati sitten olympialaisiin, mutta on muutamia asioita, joita kansanvälisiin kilpailuihin tähtäävien tai kilpahevosia hoitavien kannattaa huomioida.

FEI-passi ja mikrosiru

Jokainen kansainvälisiin kilpailuihin osallistuva hevonen tarvitsee rekisterikirjan ja SRL:n kilpailukirjan vuoksi erillisen passin. Se lunastetaan liiton toimistosta, mutta eläinlääkärin tulee täyttää tunnistusosa. Koska passiin tunnistuksessa tehtyjä virheitä voi olla hankala tai mahdoton korjata, kannattaa asialle pyytää eläinlääkäri, joka on tehnyt niitä aiemminkin. Passi ei riitä yksinään, vaan sen kanssa tulee kuljettaa hevosen rekisterikirjaa. Nykyisin hevosella tulee myös olla mikrosiru. Jollei sitä vielä ole, voidaan se laittaa niskaan tunnistuksen yhteydessä. Nykyisin kaikille Suomessa syntyneille laitetaan mikrosiru, mutta edelleen on vanhempia ratsuja tai tuontihevosia, joilla sitä ei ole. Vanha siru voi olla myös toimimaton tai niin omituisessa paikassa, ettei sitä heti löydä, jolloin hevoselle saatetaan laittaa uusi siru. Molempien tiedot kannattaa pitää mukana, joskus käy niin että hevoselta löytyy useampi mikrosiru.

Rokotukset

Kansainvälisillä hevosilla tulee olla samat 3 perusrokotusta hevosinfluenssaa vastaan kuin kotimaisissa kilpailuissa käyvilläkin. Sen jälkeen influenssarokotukset voidaan antaa periatteessa vuoden välein kuten kotimaan kilpailuissakin, mutta kilpailun tarkastuksessa hevosen viimeisestä rokotuksesta ei saa olla yli puolta vuotta. Hevonen ei myöskään saa tulla kilpailuihin, jos rokotuksesta alle 7 vuorokautta. Säännöllisillä rokotuksilla pyritään ehkäisemään influenssaepidemia paljon matkustavien ja lähekkäin olevien hevosten keskellä. 

Kilpailusääntöjen mukaan vain influenssarokote on pakollinen, mutta oman turvallisuuden vuoksi hevosella tulee olla voimassa oleva jäykkäkouristusrokote. Muita tarpeen mukaan käytettäviä rokotteita ovat herpes-rokote, sekä tietyillä alueilla (Baltian maat, Venäjä) raivotautirokote.

Maastavientitodistus ja kuljetukset

Hevosen lähtiessä ulkomaille (Eurooppaan), sillä tulee olla voimassa oleva terveystodistus (ns. Traces, johon kuuluu myös matkasuunnitelma). Terveystodistuksen kirjoittaa aluehallintaviraston valtuuttamana kaupungin- tai kunnaneläinlääkäri tutkittuaan hevosen tarttuvien tautien varalta ja kuljetuskuntoisuuden arvioimiseksi. Todistus on voimassa vain 48 tuntia ennen lähtöä, mutta 10 päivän matkan ajan, eli useimmilta kilpailureissuilta pääsee kotiin ilman uutta tarkastusta. Pohjoismaat eivät vaadi toisiltaan Traces –todistusta kilpahevosilta.

Kuljetuksessa tulee pitää riittävästi taukoja, jotta hevonen saa välillä päänsä alas ja pystyy lepäämään auton liikkeiltä. Pään alas laittaminen on hevosen tapa puhdistaa hengitystiet; koko ajan korkealle sidotun pään on todettu olevan yhteydessä kuljetuskuumeeseen. Vähemmän matkustaneelle hevoselle tulee suunnitella tarvittaessa enemmän lepopaikkoja matkan varrelle.

Eläinlääkärin tarkastukset

Periaatteessa jo kilpailupaikalle tullessa hevoselle tehdään ensimmäinen tarkastus lähinnä tarttuvien tautien varalta, mutta tässä harvoin on eläinlääkäri paikalla muissa kuin korkeimman tason kilpailuissa. Ennen kilpailuita hevosten kilpailukuntoisuus tarkastetaan; tarkastajina ovat FEI-eläinlääkäri ja tuomariston puheenjohtaja. Hevonen tunnistetaan ja passista tarkistetaan tietojen oikeellisuus, sekä rokotusten voimassaolo. Hevonen katsotaan pintapuolisesti läpi ennen tutkimista liikkeessä, jossa sitä ensin kävelytetään jonkin matkaa, ja sitten juostaan ravissa kääntömerkille, käännetään oikean kyljen kautta ja juostaan takaisin. Ravin tulee olla reipasta ja ohjien sen verran pitkät että pää pystyy liikkumaan vapaasti. Hevosen oikeaa esittämistä tulee harjoitella, vain kenttäkilpailijat tekevät sitä kotimaisissa kilpailuissa rutiininomaisesti.

Mikäli hevonen ontuu tai on liikkeessään selkeän epäsäännöllinen, se voidaan joko hylätä, pyytää uusintatarkastukseen tai lähettää ns. holding box:iin, jossa eri eläinlääkäri tutkii sen tarkemmin. Varsinkin vanhemmat hevoset saattavat olla pitkän kuljetuksen jälkeen jäykkiä, joten ne kannattaa verytellä hyvin ennen tarkastusta. Jos hevonen hylätään myös uusintatarkastuksessa, ei sillä ole enää mahdollisuuksia osallistua kilpailuihin. Kenttäkilpailuissa ja valjakkoluokissa, sekä matkaratsastuksessa eläinlääkärintarkastuksia on enemmän, kussakin sääntöjen mukaisesti.

Hevosen lääkintä

Kilpahevosetkin sairastavat ja niitä joudutaan lääkitsemään, mutta mikäli ongelma on pieni ja ohimenevä, saatetaan hevosella voida silti kilpailla. Jokaisessa kansainvälisessä kilpailussa on ns. Treating Vet, joka hoitaa hevosten lääkinnän FEI:n virallisen eläinlääkärin ohjeiden mukaan. Omaa eläinlääkäriä saa käyttää vain, jos hän on suorittanut FEI:n tentin, tällöinkin hänen on kysyttävä virallisen eläinlääkärin lupa ennen lääkintää. Kansainvälisen ratsastajainliiton sivuilta löytyy ohjeet sallittuihin lääkkeisiin sekä viitteellisiin varoaikoihin. Tiettyjä suun kautta annettavia lääkkeitä (tammojen hormoni, silmän siklosporiini) saa käyttää, mutta niistä tulee täyttää kaavake ja antaa se eläinlääkärille kilpailupaikalle saavuttaessa. Kipulääkkeet ja puudutusaineet sen sijaan käytännössä estävät hevosen kilpailun, lievä ähky saattaa silloin pilata pari viikonloppua.

Doping-testit eli lääkeainevalvonta

Vaikka lääkeainetestauksesta puhutaan usein doping-testinä, on varsinainen doping kuten anaboliset steroidit hevosilla erittäin harvinaista. Lääkeainetestejä (Controlled medication test) otetaan kuitenkin kansainvälisissä kilpailuissa paljon useammin kuin kansallisissa, joten siihen kannattaa varautua. Testistä ei voi kieltäytyä, jos haluaa kilpailla. Useimmiten testiin päätyy joko suoraan radan tai palkintojenjaon jälkeen. Testattavaksi voi joutua arpomalla, tai sitten päätetään että esimerkiksi luokan toinen testataan. Testiä varten on erilliset karsinat, jossa ensin odotetaan virtsanäyte, ja sen jälkeen otetaan verinäyte. Hevosesta vastuussa oleva ihminen on koko ajan paikalla, ja hänelle näytetään näytteiden käsittely ja sinetöinti lähetystä varten. Vaikka testiin joutuminen ehkä omalla kohdalla kirpaiseekin, kannattaa muistaa että testejä tehdään hevosen hyvinvoinnin varalta, ei ole tarkoitus kilpailla liian sairaalla hevosella tai parantaa sen suorituskykyä keinotekoisesti.
 

PIENELÄINSAIRAALAN SIJAINTI

Viikki sijaitsee Helsingin maantieteellisessä keskipisteessä Vanhankaupunginlahden ja Lahdenväylän välissä. Pieneläinsairaala on Viikintien varrella, osoitteessa Koetilantie 2. Viikkiin on hyvät kulkuyhteydet julkisilla kulkuvälineillä ja omalla autolla

Ajo-ohjeet

LAHDEN VÄYLÄLTÄ TULTAESSA »
LÄNNESTÄ TULTAESSA »

 

Tulo-ohje julkisilla kulkuvälineillä

Eläinsairaalan välittömässä läheisyydessä olevilla pysäkeillä pysähtyvät bussit 550, 79, 68, 57 ja 506.