Kun tamma ei tiinehdy

Hippos 3/2012
Terttu Katila, Kotieläinten lisääntymistieteen professori Helsingin yliopisto, Eläinlääketieteellinen tiedekunta, Kliinisen tuotantoeläinlääketieteen osasto.

 

TAMMA JÄI VIIME VUONNA TYHJÄKSI – MITÄ NYT TEHDÄÄN?

Suomessa tiineytetyistä ratsutammoista alle 60% varsoo eli joka vuosi 40% jää tyhjäksi tai menettää tiineytensä. Seuraavana vuonna osaa tammoista ei yritetä uudelleen, mutta todennäköisesti noin 30% tänä vuonna siitokseen käytettävistä ratsutammoista on viime vuonna tyhjiksi jääneitä tai luoneita.

Analyysi edellisestä vuodesta 

Ennen kuin tammaa aletaan uudelleen siementää, kannattaa pysähtyä miettimään, mikä meni viimeksi väärin ja mitä voidaan tänä vuonna tehdä toisin. Jos tamma jäi ensimmäisen kerran tyhjäksi viime vuonna eli vasta yhtenä vuonna, siihen voi olla tammasta johtumattomia syitä. Oliko oriin sperma hyvänlaatuista ja oliko sitä riittävästi? Oliko se pakastetta tai jäähdytettyä siirtospermaa? Saiko tamma riittävästi tiinehtymismahdollisuuksia eli aloitettiinko riittävän aikaisin ja siemennettiin vähintään kolmeen kiimaan? Siemennettiinkö riittävän lähellä ovulaatiota eli hoidettiinko kiimakontrollit huolellisesti? 

Siemennesteen laatu

Jos sperman laatu oli epäilyttävää, kannattaa vaihtaa oritta tai vaihtaa pakastesperma siirtospermaan tai siirtosperma tuorespermaan. Jos kiima- ja ovulaatiokontrollissa oli puutteita, pitää varmistaa, että ne tänä vuonna tulevat toisella tavalla tehtyä. hCG-hormonin avulla siemennys voidaan ajoittaa lähelle ovulaatiota. Mitä lähempänä ovulaatiota siemennetään sitä paremmat tulokset. Erityisen tärkeää tämä on, jos sperma on huonolaatuista tai jos siittiöitä on vähän. Siemennyksen jälkeen pitää tarkistaa, että ovulaatio on tapahtunut. Joillain tammoilla on taipumus anovulaatioon eli follikkeli ei puhkeakaan, vaan jatkaa kasvuaan. Siemennyksen jälkeisenä päivänä on syytä tutkia, ettei kohtuun ole kerääntynyt nestettä. Sitä on helppo poistaa oksitosiini-injektiolla. Jos tammalla oli epäilyttävää vuotoa tai kohtuun kertyi paljon nestettä siemennyksen jälkeen, kannattaa ottaa kohtunäytteet mahdollisen tulehduksen varalta.

Siemennykset kannattaa aloittaa ajoissa ja tiineystarkastuksista on huolehdittava, ettei kiimoja mene ohi. Tamma on ehdittävä siementää tarvittaessa vähintään kolmeen kiimaan. Tammoilla esiintyy myös ns. persistoivaa keltarauhasta, joka voi aiheuttaa kahden kuukauden kiimattomuuden. Tila on helposti hoidettavissa prostaglandiinilla. 

Parhaiten ja halvimmalla tammojen siemennykset ja tutkimukset hoidetaan siittolassa, joten kannattaisi viedä tamma asiansa osaavaan siittolaan, jossa eläinlääkäri käy riittävän usein eikä yrittää kotona. Siittola on parempi vaihtoehto aina silloin, jos eläinlääkäri on kaukana. Silloin eläinlääkärin käynnit kotitallissa tulevat kalliiksi ja hankaliksi, jolloin myös houkutus vähentää tutkimuksia on suuri.

Ongelmatammat

Jos tamma on jäänyt tyhjäksi kahtena tai useampana vuonna, vika on melko varmasti tamma itsessään.  Jos syy tiinehtymättömyyteen ei ole selvillä, tammalle pitää tehdä perusteellinen gynekologinen tutkimus. ihannetapauksessa tämä olisi tehty jo syksyllä siitoskauden päätyttyä, kun tamma on todettu tyhjäksi. Tutkimus aloitetaan perineaalialueesta eli häpyhuulista ja hävystä. Hävyn asento, häpyhuulien sulkeutuminen, ilman imeminen sekä vulvan ja emättimen välisen sulkijalihaksen toimivuus tarkistetaan. Tamman munasarjat, kohtu ja kohdunkaula tutkitaan ultraäänellä. Tamma vaginoskopoidaan, jolloin nähdään emätin sekä kohdunkaulan ulkosuu. Kohdunkaulan kanava tutkitaan sormin.

Kohtunäytteet

Erittäin tärkeää on kohtunäytteiden otto kohtutulehduksen varalta. Tupponäytteestä viljellään mikrobit ja tehdään sytologinen levite, jossa nähdään tulehdustapauksissa valkosoluja. Sienirihmoja ja hiivoja voidaan myös nähdä sytologisessa tutkimuksessa. Jotkut bakteerit, hiivat ja sienet saattavat esiintyä pieninä määrinä, vain paikoitellen kohdussa tai paksun liman peitossa, jolloin niitä ei aina saada esiin tupponäytteellä. Kohdun huuhtelu pienellä nestemäärällä, ulossaadun nesteen sentrifugointi sekä sen tutkiminen mikrobien ja tulehdussolujen varalta on herkempi menetelmä. Saaren laboratorioon voi lähettää näytteitä viljelyyn ja sytologiseen tutkimukseen.

Kohtubiopsia

Kaikkein informatiivisin on kuitenkin kohtubiopsia, mikä tarkoittaa pienen koepalan ottamista pihdeillä kohdun limakalvon poimusta. Suomessa on parikymmentä eläinlääkäriä/klinikkaa, joilla on kohtubiopsiapihdit . Näyte fiksoidaan ja lähetetään Helsingin yliopiston patologian laitokselle. Siellä tehdyt histologiset leikkeet tulevat Saaren laboratorioon luettaviksi. Vastauksen saa yleensä kahden viikon sisällä. Jos näyte on otettu kiiman aikana, vastaus on valmiina seuraavaan kiimaan mennessä. Näytteenotto on tammalle kivuton ja vaaraton toimenpide.

Kohtubiopsia on hyödyllinen, koska sen avulla saadaan diagnoosi, hoito-ohjeet ja ennuste. Tutkimuksen kustannukset ovat olemattomat verrattuna siihen, että tammaa yritetään turhaan tiinehdyttää koko siitoskausi.

Kohtubiopsiasta ilmenevät paitsi akuutit, myös piilevät ja krooniset kohtutulehdukset, joita on vaikea saada esiin muilla menetelmillä. Biopsian histologinen tutkimus on ainoa tapa diagnosoida kohdun rappeutumista, joka on vanhemmilla tammoilla tavallisin tiinehtymättömyyden ja luomisten syy. Rappeutumiseen liittyy fibroosi eli sidekudoksen lisääntyminen ja rauhasten laajeneminen, mikä johtaa niiden toimintahäiriöihin ja erityksen muuttumiseen. Kohtumaito on alkion ravinnonlähde ennen istukan kehittymistä. Fibroottisten alueiden kohdalle ei kehity toimivaa istukkaa. Nämä voivat selittää sen, miksi huono kohtubiopsia liittyy nimenomaan lisääntyneeseen tiineydenmenetysriskiin.

Kohtubiopsioiden arvostelussa tammat jaetaan luokkiin I (normaali), IIA (lieviä patologisia muutoksia), IIB (huomattavia patologisia muutoksia) ja III (suurin osa kohtua patologisesti muuttunutta). Iän myötä luokka tahtoo huonontua (Taulukko 1), mutta vielä negatiivisemmin korkea ikä vaikuttaa, jos tamma ei ole koskaan varsonut. Käyttämätön kohtu rappeutuu paljon nopeammin kuin säännöllisesti varsoneen tamman kohtu. Tämä on varsinkin ratsutammojen ongelma, koska ne siirtyvät usein siitokseen liian vanhoina. Koska kohdun fibroosi vaikeuttaa erityisesti tiineyden ylläpysymistä, ennuste annetaan elävän varsan synnyttämistodennäköisyytenä – ei tiinehtymistodennäköisyytenä, joka on parempi.
Biopsialuokka I ja IIA tarkoittavat yleensä sitä, että tiinehtymättömyyden syy ei ole ollut kohtu, vaan jokin muu. Luokka III on toivoton eli tamman siitosura voi jatkua vain alkionsiirron avulla. IIB-luokassa on vielä mahdollisuuksia, mutta tamma saattaa vaatia hoitoja ja erikoisen huolellista seurantaa. Pettymyksiin on syytä varautua, sillä tiineyden keskeytymisriski on olemassa. 
 

Aikataulutus

Kohtubiopsian voi ottaa heti, kun tamman kiimakierrot käynnistyvät. Lämminverisillä ja puoliverisillä ensimmäinen ovulaatio tapahtuu yleensä maalis-huhtikuussa ja viimeistään toukokuussa. Joulukuun alusta valohoidossa olleet tammat tulevat kiimaan jo helmikuussa. Valohoito (15 tuntia valoa, 9 tuntia pimeää) on suositeltavaa, sillä pari kiimaa ennen siemennysten aloittamista puhdistaa ja vahvistaa tamman kohtua. Lisäksi kiimat lyhenevät, mikä helpottaa siemennysten ajoittamista.

Näytteet on helpointa ottaa kiiman aikana, mutta myös kiimojen välisenä aikana se on mahdollista. Kohtuhoidot tehdään aina vain kiiman aikana.

Siemennykset tulee aloittaa toukokuussa, jotta siitoskausi ei lopu kesken. Tammat tulevat hyvin kantaviksi vielä elokuussa eli vielä silloinkin kannattaa yrittää.

Tyhjän tamman kohdalla ei voi luottaa hyvään tuuriin, vaan kaikessa on oltava hyvin huolellinen – muutoin lopputulos on sama kuin ennenkin. Asiantunteva eläinlääkäri on arvokas apu.

PIENELÄINSAIRAALAN SIJAINTI

Viikki sijaitsee Helsingin maantieteellisessä keskipisteessä Vanhankaupunginlahden ja Lahdenväylän välissä. Pieneläinsairaala on Viikintien varrella, osoitteessa Koetilantie 2. Viikkiin on hyvät kulkuyhteydet julkisilla kulkuvälineillä ja omalla autolla

Ajo-ohjeet

LAHDEN VÄYLÄLTÄ TULTAESSA »
LÄNNESTÄ TULTAESSA »

 

Tulo-ohje julkisilla kulkuvälineillä

Eläinsairaalan välittömässä läheisyydessä olevilla pysäkeillä pysähtyvät bussit 550, 78, 57 ja 506.