Mikä ihmeen zoonoosi?

Hippos-lehti 5/14
ELL Jenni Mönki

Hevosten hoitajat ja hevosharrastajat ovat päivittäin lähikontaktissa hevosten ja hoitotoimenpiteiden kautta myös niiden eritteiden kanssa. Hevosen sairastuessa saattaa ihmiselle herätä kysymys: voinko minä saada saman taudin? 

Mikä on zoonoosi?

Zoonoosilla tarkoitetaan selkärankaisesta eläimestä ihmiseen ja päinvastoin tarttuvaa tautia. Tauti voi olla ihmisillä ja eläimillä täysin oireeton tai johtaa jopa kuolemaan. Sama tauti voi yhdellä eläinlajilla aiheuttaa oireita, mutta toinen laji toimiikin vain taudin oireettomana kantajana ja tartunnan lähteenä.
On myös paljon monilla eri eläinlajeilla tavattavia sairauksia, joitten kohdalla vain tietyn tyyppinen taudinaiheuttaja voi tartuttaa tietyn eläinlajin. Tästä hyvänä esimerkkinä toimivat herpesvirukset: hevosen herpesvirukset aiheuttavat hevosille muun muassa hengitystieinfektioita ja abortteja, mutteivät tartu ihmiseen. Toisaalta erityisesti virukset ovat hyvinkin muuntautumiskykyisiä ja tällä hetkellä ihmiselle turvallinen virus voi mutaation myötä kyetä tarttumaan myös ihmiseen. Esimerkiksi ihmiskuolemia aiheuttanut lintuinfluenssa oli nimensä mukaisesti alun perin lintujen sairaus. 

Ihmisillä yksi tärkeimmistä zoonoosien tartuntareiteistä on elintarvikkeiden, etenkin eläimistä saatavien elintarvikkeiden välityksellä tapahtuva tartunta.  Zoonoosi voi tarttua suoran kosketuksen kautta eläimestä tai epäsuorasti esimerkiksi eläimen ulosteesta. Tartuntaa voivat välittää myös hyönteiset. Suomessa hevosen lihan käyttö elintarvikkeena on harvinaista, ja hevosten ja ihmisten yhteiset taudit tarttuvatkin todennäköisimmin suorassa kontaktissa.

Suomessa tarttuvat eläintaudit ovat ylipäätään melko harvinaisia tai niitä on perinteisesti pystytty rajoittamaan hyvin. Suomen maantieteellisesti melko eristäytynyt sijainti, harva asutus sekä moniin maihin verrattuna harva hevostiheys vaikuttavat tautien esiintyvyyteen ja leviämiseen.

Suomessa esiintyviä hevosten ja ihmisten zoonooseja

Pälvisilsa (englanniksi ringworm) on hevosen yleisin tarttuva ihosairaus ja yleinen Suomessa. Pälvisilsa on ihon pintaosien sieni-infektio, jonka aiheuttajina todetaan useita eri sienilajeja (mm. Tricopython equinum, Trichopython mentagrophytes, Microsporum gypseum jaMicrosporum canis). Tartunnalle altistavat muut sairaudet, huono ravitsemustila, tilanahtaus, stressi, immunosupressiiviset lääkkeet ja ihon krooninen kosteus. Tauti on yleisempi vanhoilla ja nuorilla eläimillä. Hevosella taudin paranemisennuste on hyvä ja ilman hoitoa tartunta on itsestään rajoittuva, mutta paraneminen on hidasta (1-4kk). Pälvisilsan oireita ovat ihon hilseily, karvanlähtö, nokkosrokko, karvojen nouseminen pystyyn tukoiksi sekä ruvet ja nystermät iholla. Usein ihomuutoksia on useassa kohtaa ja ne leviävät ympyrämäisesti. Pälvisilsa leviää sekä suorana että epäsuorana kosketustartuntana ja jopa ilmassa pölyn mukana.

Salmonelloosia esiintyy kaikilla nisäkkäillä, linnuilla, matelijoilla ja ihmisillä. Tauti tarttuu sairaan eläimen ulosteen välityksellä tai esimerkiksi ulosteen saastuttamien elintarvikkeiden tai juomaveden kautta. Hevosilla tauti voi esiintyä akuuttina, voimakkaasti oireilevana kuumeisena ripulitautina, aiheuttaa abortteja sekä vastasyntyneiden varsojen sepsistä. Osa hevosista jää taudin hiljaisiksi kantajiksi, ja alkaa erittää bakteeria myöhemmin ulosteeseen. Ihmisillä salmonelloosi aiheuttaa kuumeista oksennusripulitautia sekä reaktiivista niveltulehdusta. Suomessa salmonellatartuntoja todetaan hevosilla harvoin, mutta tautiepäilyissä diagnoosiin pääseminen on tärkeää taudinpurkauksen leviämisen estämiseksi.

Rabies eli raivotauti on keskushermostosairaus, joka voi tarttua kaikkiin nisäkkäisiin ja johtaa aina kuolemaan. Tautiin ei ole parannuskeinoa. Tautia esiintyy luonnossa esimerkiksi lepakoilla, supikoirilla ja ketuilla, jotka ylläpitävät infektiota. Suomessa kotoperäistä raivotautia on todettu viimeksi 1989. Koirien ja kissojen maahantuonti edellyttää niiden olevan rokotettuja raivotautia vastaan; hevosilla vastaavia vaatimuksia ei tällä hetkellä ole.  Suomessa raivotautia esiintyy hyvin harvoin, mutta tuontieläinten mukana tapauksia tulee maahan silloin tällöin. Naapurimaissamme Virossa ja Venäjällä tautia esiintyy huomattavasti enemmän, eikä esimerkiksi koirien rokotussuoja ole yhtä kattava kuin suomalaisilla koirilla. Tauti tarttuu infektoituneen eläimen syljestä pureman kautta. 2002 Virosta Suomeen tuotu ruuna lopetettiin neurologisten oireiden vuoksi ja ruumiinavauksessa todettiin ruunan sairastaneen raivotautia. Ennen lopetusta ruuna puri eläinlääkäriä, mutta ihmiset eivät saaneet hevosesta tartuntaa.

Kliininen taudinkuva hevosella on vaihteleva. Niin kutsutussa raivoisassa muodossa eläin on levoton ja hyökkäilee esineiden, eläinten tai ihmisten kimppuun purren niitä raivokkaasti. Hiljaisessa muodossa oireet ovat vaikeammin havaittavissa ja hevonen muuttuu lähinnä syrjäänvetäytyväksi. Taudin edetessä hevosella ilmenee nielemisvaikeuksia, sen alaleuka ja silmäluomet roikkuvat ja lopulta eläin halvaantuu täysin. Hevosella jäykkäkouristusta voi olla vaikea erottaa raivotaudista. Tauti johtaa hevosen kuolemaan yleensä muutaman päivän kuluessa oireiden alkamisesta. Taudin itämisaika on pitkä, jopa viikkoja, ja hevonen voi tartuttaa tautia jo ennen kliinisten oireiden alkamista.  Epäillyssä tautitapauksessa hevosen purtua ihmistä tulee puremakohta huuhdella välittömästi runsaalla vedellä ja ottaa heti yhteys terveysviranomaisiin.

Pernaruttobakteeria (Bacillus anthrax) tavataan Suomen maaperässä jonkin verran.  Hevonen voi sairastua tautiin ja levittää sitä ihmiseen, mutta hevonen on luonnostaan vastustuskykyisempi sairaudelle kuin lehmä. Naudalla tauti on todettu Suomessa viimeksi vuonna 2008. 

Suomi vs. ”muu maailma”

Euroopan ulkopuolella hevosten ja ihmisten yhteisiä tauteja tavataan useampia. Harvinainen, mutta vaarallinen taudinaiheuttaja on Australiassa 1990- luvulla ensimmäistä kertaa todettu Hendra- virus, joka tarttuu lepakoista hevosiin. Sairastuneiden hevosten sylki voi tartuttaa taudin ihmiseen ja tauti voi johtaa kuolemaan. 

Muun muassa Amerikassa esiintyy aivokuumeita, jotka tarttuvat hyttysten välityksellä sekä ihmisiin että hevosiin. Näistä taudeista VEE eli Venezuelan Equine Encephalomyelitis tarttuu hyttysten välityksellä hevosesta toiseen sekä hevosesta ihmiseen. 

Tulevaisuuden uhkia?

West Nile- virus aiheuttaa hevosille ja ihmisille mm. tasapainohäiririöitä, kohtauksia ja kuolemantapauksia. Useimmat ihmis- ja hevostapaukset ovat oireettomia.  Viruksen kantajana toimivat luonnonvaraiset linnut, joista virus siirtyy hyttysten pureman välityksellä sekä hevosiin että ihmisiin. West Nile- virus ei ole varsinainen zoonoosi, koska se ei tartu hevosesta ihmiseen eikä myöskään sairastuneesta hevosesta muihin hevosiin. West Nile- virusta ei ole toistaiseksi tavattu Suomessa, mutta virus on levinnyt laajalle maailmassa ( Afrikka, osa Aasiaa ja Eurooppaa ja Amerikka).

Miten suhtautua tarttuviin tauteihin?

Terveille ihmisille lievät sairaudet voivat olla kohtalokkaita immunosuppressoiduille ihmisille, jollaisiksi luetaan ainakin HIV/AIDS- ja syöpäpotilaat, munuais- tai maksasairaat, elinsiirtopotilaat, immunosuppressiivista lääkitystä saavat, pernanpoistopotilaat, alkoholistit, pikkulapset, raskaana olevat ja vanhukset. Esimerkiksi monet hevosen bakteerisairaudet, kuten varsoilla paiseista keuhkotulehdusta aiheuttava Rhodococcus equi sekä hevosen iholla ja limakalvoilla yleinen normaalimikrobiston bakteeri Streptococcus equi sp. zooepidemicusvoivat harvinaisessa tapauksessa tarttua ihmiseen, jonka immuunipuolustus ei toimi normaalilla tavalla.

Suomessa suhtaudutaan Suomen Zoonoosikeskuksen mukaan tarttuvien eläintautien ennaltaehkäisyyn yleisesti myönteisellä tavalla. Toisaalta Suomessa etenkin hevosten tarttuvia tauteja on tavattu viime vuosikymmeninä niin vähän, että ihmiset ovat ehkä ”sokaistuneet” hyvään tilanteeseemme. Hyönteisten mukanaan tuomia tauteja ”odotetaan” Suomeen ilmaston lämpenemisen myötä.

Tuotantoeläintiloilla tautien ennaltaehkäisy ja valvonta ovat jo arkipäivää, mutta hevostiloilla aiheesta ei ehkä aina tiedetä riittävästi. Tautien suhteen tulee pitää mielessä myös se, että ilman näytteenottoa ja muuta diagnostiikkaa tauteja voi esiintyä, mutta niitä ei koskaan todeta. Erityisesti vakavien tautien kohdalla jopa pieni ylivarovaisuus voi olla paikallaan, jotta ihmistartunnoilta ja hevosten epidemioilta vältyttäisiin.

Suomessa hevosia ei tällä hetkellä yleisesti rokoteta raivotautia vastaan, mutta kysymyksiä herättää esimerkiksi hevosten laiduntaminen tai varsojen kasvatus Virossa tai muissa maissa, missä raivotauti on huomattavasti Suomea yleisempi. 

Yhteenvetona voidaan todeta, että Suomessa ihmisten riski saada tarttuva tauti hevoselta on pieni. Jotkut hevosesta tarttuvat taudit, kuten salmonelloosi tai rabies, ovat kuitenkin vakavia tai jopa henkeä uhkaavia. Yleisesti ottaen tautien leviämisen rajoittamiseen riittävät normaalit hygieniatoimet sekä sairaiden hevosten eristäminen. Muistettava on myös hevosen hoidossa käytettyjen välineiden desinfiointi sekä ihmisten käsihygienia, jopa käsidesin käyttö, hevosten käsittelyn jälkeen. Mikäli ihminen tietää olevansa immuunipuolustukseltaan normaalia heikompi tai hänellä on esimerkiksi avohaavoja käsissä, tulee hevosten eritteiden käsittelyyn suhtautua normaalia varovaisemmin.

PIENELÄINSAIRAALAN SIJAINTI

Viikki sijaitsee Helsingin maantieteellisessä keskipisteessä Vanhankaupunginlahden ja Lahdenväylän välissä. Pieneläinsairaala on Viikintien varrella, osoitteessa Koetilantie 2. Viikkiin on hyvät kulkuyhteydet julkisilla kulkuvälineillä ja omalla autolla

Ajo-ohjeet

LAHDEN VÄYLÄLTÄ TULTAESSA »
LÄNNESTÄ TULTAESSA »

 

Tulo-ohje julkisilla kulkuvälineillä

Eläinsairaalan välittömässä läheisyydessä olevilla pysäkeillä pysähtyvät bussit 550, 78, 57 ja 506.