Mitä hevosen verinäytteen arvot kertovat?

Hippos 7/2010
Ninja Karikoski, ELL, tutkija ja väitöskirjaa tekevä erikoistuva eläinlääkäri &
Riitta-Mari Tulamo, professori, Dipl ECVS

Verinäytteet antavat hyödyllistä tietoa hevosen elimistön toiminnasta ja tilasta. Verinäytteitä otetaan sekä terveistä että erityisesti sairaista hevosista tai sairautta epäiltäessä. Tulosten tulkinta ei kuitenkaan aina ole yksiselitteistä. Verinäytteen käsittely ottamisen jälkeen voi vaikuttaa tuloksiin, jos esim. punasolut ovat näytteessä hajonneet (putkea ravisteltu) tai näyte on säilytetty väärin (liian kuumassa tai kylmässä). Näyte tulee toimittaa heti tutkittavaksi tai säilyttää jääkaappilämmössä yli yön. Normaaliviitearvot on määritetty jokaisessa laboratoriossa erikseen, taulukossa Yliopistollisen hevossairaalan viitearvot. Tulokset voivat myös johtaa harhaan, ja niitä tulisikin tulkita huomioon ottaen hevosen kokonaisvaltainen vointi ja mahdolliset sairauden oireet ja muut kliiniset tutkimustulokset.   On myös muistettava että normaaliarvot on määritelty 90%:sti terveiden hevosten arvoista. Osalla aivan normaaleista hevosista (2.5%) arvot voivat olla ALLE viitearvon ja toisella osalla (2.5%) aivan normaaleista hevosista arvo voi YLITTÄÄ viitearvon .


Tulehdusarvot

Yleisimmin käytettyjä tulehdusarvoja hevosella ovat valkosolujen eli leukosyyttien (LEUK) kokonaismäärä ja  fibrinogeeni (FIBR). Myös seerumin amylaasi-A:n määritys (SAA) on käytössä joissakin laboratorioissa Suomessa.

Valkosolut ovat eläimen omia puolustussoluja, joilla elimistö reagoi infektioita vastaan tappaen niiden aiheuttajia. LEUK määrä nousee nopeasti tulehduksessa.  Esimerkiksi rodokokki-infektiota (paiseinen keuhkotulehdus ja ripuli) sairastavalla varsalla veren valkosoluarvo voi nousta runsaasti, jopa yli 20 x 109/l. Kuitenkin hyvin voimakkaassa tulehduksessa valkosoluarvo veressä laskee, koska elimistö kuluttaa niitä taistelussa infektiota vastaan. Esimerkkeinä edellisestä on vastasyntyneen pikkuvarsan sepsis tai salmonella-infektiosta kärsivän hevosen verenmyrkytystila. Valkosoluja tuhoutuu myös hevosen sairastaessa virusinfektiota, mutta arvo laskee yleensä lievemmin edelliseen verrattuna. 
 
Elimistössä on erilaisia valkosoluja ja niiden erittelylaskenta (ns. ”DIFFI”) kertoo eri valkosolutyyppien suhteellisen osuuden kokonaismäärästä. Erittelylaskenta voi antaa lisätietoa taudin syistä, mutta yksilökohtainen vaihtelu mm. hevosen kunnon mukaan voi vaikeuttaa tulkintaa.

Fibrinogeeni on ns. akuutin faasin proteiini, joka nousee erilaisissa akuuteissa tulehduksellisissa sairaustiloissa. Näistä tyypillisimpiä esimerkkejä ovat hengitystieinfektiot, kuljetuskuume (keuhkokuume ja keuhkopussintulehdus) sekä vatsakalvon tulehdus. Sellaiset bakteerien aiheuttamat sairaudet, joissa elimistöön muodostuu paiseita, nostavat FIBR arvoa voimakkaasti. Varsan rodokokki-infektio, joka ilmenee n. 1-4 kk ikäisellä varsalla, voi nostaa veren FIBR arvoa jopa kaksinkertaiseksi. Poikkeuksellisen korkeita arvoja tavataan myös, jos hevonen sairastaa jotain kasvainsairautta. FIBR arvon nousu huippuunsa kestää kuitenkin useamman päivän, joten arvo saattaa olla sairauden alkuvaiheessa normaali tai vain hiukan koholla. Tulehduksen parannuttua FIBR arvo laskee hitaasti ja joissain tapauksissa arvon palautuminen normaaliksi voi kestää jopa viikkoja. Seerumin amylaasi-A (SAA) on toinen akuutin faasin proteiini, joka nousee ja laskee tulehduksessa nopeammin kuin FIBR ja antaa nopeammin tietoa taudin vaiheista. Ihmisillä käytettyjä tulehdusmarkkereita kuten CRP (C-reaktiivinen proteiini) tai senkka (lasko) ei hevosille ole käytettävissä.


Punasoluarvot

Hevosella on poikkeuksellisen iso perna, johon se varastoi punasoluja eli erytrosyyttejä. Kun hevonen on levossa, suuri osa punasoluista on varastoituneena pernassa. Rasituksen aikana, esimerkiksi hevosta valmennettaessa, perna pumppaa punasoluja verenkiertoon, jolloin rasituksen aikana taataan näin parempi hapen kuljetus veren punasolujen avulla kaikkiin osiin elimistöä. Levossa otetussa verinäytteessä punasoluarvot ovat siis hyvin erilaiset kuin liikunnan jälkeen otetussa ns. rasitusverinäytteessä. Samoin lepoverinäytteen arvo voi olla suhteettoman korkea, jos hevonen pelkää verinäytteen ottoa, jolloin perna myös supistuu pumpaten punasoluja vereen (adrenaliinin vaikutuksesta).

Punasolut siis sisältävät hemoglobiinia, joka kuljettaa happea kudoksiin. Punasoluarvoja ovat mm. hematokriitti eli punasolujen tilavuusosuus (HKR, englanniksi PCV packed cell volume), hemoglobiini (HB), ja punasolujen kokonaismäärä (erytrosyytit, ERYT). Myös punasolujen kypsyysastetta, tilavuutta ja niiden HB-arvoja voidaan mitata. Korkeat punasoluarvot voivat olla merkkinä hevosen elimistön kuivumisesta, jolloin samalla veren valkuaisarvo on kohonnut. Se voi johtua myös ylikunnosta tai näytteenottoa edeltävästä kovasta rasituksesta tai jännityksestä. Matalat punasoluarvot puolestaan voivat kertoa mm. elimistön verimäärän äkillisestä vähenemisestä, kroonisesta verenvuodosta, madoista tai huonosta yleiskunnosta. Lisäksi on huomioitava, että punasoluarvoissa on huomattavaa rotujenvälistä vaihtelua ja kylmäverisillä hevosilla ja poneilla arvot ovat jo luonnostaan matalia.

Teoriassa punasoluarvot kohoavat kunnon noustessa. Käytännössä hevosen kuntoa on kuitenkin vaikea arvioida niiden perusteella, sillä AINA samalla tavalla eli vain maksimaalisen rasituksen jälkeen otetut punasoluarvot ovat keskenään vertailukelpoisia.


Lihasarvot

Lihasvaurion yhteydessä hevosen verenkiertoon vapautuu lihassolujen hajotessa niiden sisältä entsyymejä, joista yleisimmät ovat kreatiniinikinaasi (CK), aspartaattiaminotransferaasi (ASAT). Lievää lihasentsyymien kohoamista havaitaan myös terveellä hevosella raskaan liikuntasuorituksen jälkeen. Veren CK arvo alkaa nousta n. neljän tunnin kuluttua lihasvauriosta tai liikuntasuorituksesta. ASAT alkaa nousta hitaammin, noin vuorokauden kuluessa. Akuutissa lannehalvauksessa lihasarvot nousevat rajusti, jopa kymmeniin tuhansiin. Tällaisessa tapauksessa hevosen liikuntaa tulee voimakkaasti rajoittaa. Hevosen toipumista voidaan seurata mittaamalla em. arvoja. Ne ovat myös apuna, kun päätetään liikunnan uudelleen aloittamisesta. ASAT laskee arvoista hitaammin ja sen normalisoituminen saattaa kestää useamman viikon. 

Osa kilpahevosista kärsii toistuvista lihasongelmista, jolloin todetaan tyypillisesti lihasarvojen lievää tai kohtalaista nousua. Näiden hevosten oireet saattavat olla hyvin lieviä, mutta hevosen suorituskyky on alentunut. Piilevää lihasongelmaa epäiltäessä voidaan mitata hevosen CK levossa ja 4-6 tuntia noin 15-30 minuuttia kestäneen rasituksen (esim. reipas ravi) jälkeen. Lihasongelmaisella hevosella rasituksen jälkeen otettu CK on yli viisinkertainen leponäytteeseen verrattuna.   Tietyillä roduilla, kuten täysverihevosilla, quarter-hevosilla ja osalla työhevosroduista lihasongelmat ovat yleisempiä kuin muilla roduilla. Osa lihasongelmista on myös osoittanut perinnöllisiksi. Viime vuosien tutkimus on tuonut runsaasti lisätietoa näiden sairauksien diagnostisoimiseksi.


Muut verinäytearvot

Kriittisesti sairaan esim. ähkyhevosen tutkimuksissa verinäytteitä käytetään lisäksi elimistön happo-emäs-tasapainon määrittämiseen sekä myös eri elektrolyyttien (natrium, kalium, kloridi, magnesium jne) pitoisuuksien määrittelyyn, jolloin muutokset huomioidaan hevosen nestehoidossa ja lääkityksissä.

Lisäksi hevosen verinäytteestä voidaan tutkia  eri sisäelinten kuten maksan, munuaisten ja suoliston toimintaa ja sairauksia. Näitä tutkimuksia tehdään yleensä sairaalaolosuhteissa yhdistettynä muihin kliinisiin erikoistutkimuksiin.


Tapaus 1

Eläinlääkäriä pyydettiin tutkimaan kahta nuutunutta varsaa, joista toisella oli mitattaessa kuumetta (39.4C) ja hieman ripulia (varsa 1) ja toinen (2) köhi satunnaisesti. Kuumeinen varsa on kahden kuukauden ikäinen, kun taas toinen varsa on kahden viikon ikäinen. Eläinlääkäri otti varsoista verinäytteet, joissa todettiin seuraavaa:
Varsa 1: LEUK 18,2 x 10e9; FIBR 7,8 g/l
Varsa 2: LEUK 12,9 x 10e9, FIBR 5,3 g/l

Onko syytä huoleen?

Vastaus:  Molemmilla varsoilla tulehdusarvot ovat koholla, mutta varsalla 1 selvästi enemmän. Varsa 1 on jo kahden kuukauden ikäinen ja tyyppillisessä iässä rodokokkibakteerin aiheuttamalle keuhkotulehdukselle, mikä nostaa veren tulehdusarvoja huomattavasti. Diagnoosin varmistamiseksi myös varsa 2 kannattaa tutkia tarkemmin (keuhkokuvat, keuhkojen ultraäänitutkimus, keuhkoputkien tähystys jne.).  Varsa 2 on nuori todennäköiseksi rodokokki-potilaaksi, mutta varsa kannattaa tutkia tarkemmin, sillä tautia on esiintynyt myös näin nuorilla varsoilla. Hoitotulosten kannalta aikainen diagnosointi ja lääkitys takaa varsan parhaan toipumisen.


Tapaus  2

Kahdeksanvuotias lämminveriruuna vaikutti vaisulta ratsastuksen aikana. Edellisinä päivinä hevonen oli täysin normaali. Rasituksen jälkeisenä päivänä eläinlääkäri ottaa hevosesta verinäytteen, jonka tulokset ovat seuraavat: LEUK 3.5 x 10e9, FIBR 3,9; HKR 34, Hb 136, ASAT 320, CK 325.

Tuloksista matala valkosoluarvo saattaa johtua virusinfektiosta, mikä selittäisi alentuneen suorituskyvyn. Toinen tulehdusarvo fibrinogeeni on kuitenkin normaali, mikä on tavallista virusinfektioissa. Lievästi kohollaan olevat lihasarvot ovat normaaleja rasituksen jälkeisiä arvoja.


Tapaus 3

Ratsutallilla otettiin kaikista hevosista verinäytteet maassa esiintyvän influenssan vuoksi. Tulehdusarvot ovat kaikilla hevosilla normaalit, mutta yhden shetlanninponin arvot poikkeavat muiden hevosten arvoista. Sen HKR on 26 ja HB 113, poni kuumeeton ja pirteä.

Tarvitseeko tilanteeseen reagoida?

Vastaus: Kylmäverisillä ja poneilla punasoluarvot ovat luonnostaan matalampia kuin puoli- ja lämminverisillä hevosilla. Lisäksi ponia tuskin treenataan kovin paljoa, mikä voi vaikuttaa punasoluarvoihin niitä alentavasti. Tapauksen ponin arvot ovat siis täysin normaalit, eivätkä vaadi jatkotutkimuksia.

PIENELÄINSAIRAALAN SIJAINTI

Viikki sijaitsee Helsingin maantieteellisessä keskipisteessä Vanhankaupunginlahden ja Lahdenväylän välissä. Pieneläinsairaala on Viikintien varrella, osoitteessa Koetilantie 2. Viikkiin on hyvät kulkuyhteydet julkisilla kulkuvälineillä ja omalla autolla

Ajo-ohjeet

LAHDEN VÄYLÄLTÄ TULTAESSA »
LÄNNESTÄ TULTAESSA »

 

Tulo-ohje julkisilla kulkuvälineillä

Eläinsairaalan välittömässä läheisyydessä olevilla pysäkeillä pysähtyvät bussit 550, 79, 68, 57 ja 506.