Tarttuvat taudit ja tallihygienia - miten toimitaan talliolosuhteissa

Hippos 4/2011
Riitta-Mari Tulamo, professori hevossairauksien erikoiseläinlääkäri
Diplomate ECVS, Yliopistollinen hevossairaala

Tärkeimmät tarttuvat hevostaudit ovat hevosinfluenssa, herpesvirustartunnat, pääntauti ja
salmonella. Tallihygienia on avainasemassa taistelussa tarttuvien tautien leviämistä vastaan. Tee tallille terveydenhuolto-ohjelma ja siihen kuuluva tartuntatautien vastustusstrategia, niin toimenpiteisiin on helppo ryhtyä, jos joku hevosista alkaa oireilla.

Suunnitelmallinen terveydenhuolto-ohjelma auttaa

Jos tallille on tehty suunnitelmallinen terveydenhuolto-ohjelma ja siihen kuuluva  tartuntatautien vastustusstrategia ’ongelmatilanteiden’ varalle etukäteen, on helppo toimia sen mukaisesti. Ongelmatilanteet ovat onneksi harvinaisia, mutta juuri sen vuoksi rutiininomaista toimintamallia ei niiden varalle kehity ja on siksi haasteellista.

Muutamilla hevosalaa lähellä olevalla firmalla on painettuja oppaita hevosten terveydenhuolto-ohjelmaksi. Yhteinen ohjelma on koko tallin hevosten ja myös hevosalan etu. Jos hevonen vaikuttaa sairaalta, omistaja voi mitata sen lämmön, katsoa onko sillä lisääntynyttä sierainvuotoa, onko sen uloste muuttunut, yskiikö se tai onko sillä ähkyn oireita.


Rokota kaikki hevoset

Yhtenäinen rokotusohjelma voidaan edellyttää tallin kaikilta hevosilta. Varsinkin tarttuvia hengitystietulehduksia kuten hevosinfluenssaa vastaan on rokotteita, joilla voidaan tehokkaasti rajoittaa tartunnan leviämistä ja lieventää taudin oireita.

Rokotuksien pakollisuus voidaan ulottaa myös yksittäisiin talleihin, varsinkin jos niissä on paljon hevosia. Koska kilpailevat hevoset tulee rokottaa, voidaan samaa edellyttää harraste- ja siitoshevosilta. Hengitystieinfektiot leviävät PISARATARTUNTA ilman välityksellä ja siksi niiden leviämistä on vaikea rajoittaa. Myös herpesviruksen hengitystiemuotoon on rokotteita. Hevosella esiintyy myös muita hengitystieviruksia jotka voivat nostaa lämpöä, mikä yleensä rajoittuu muutamaan päivään. Rokotteista oli kirjoitus viime vuoden numerossa HIPPOS 2/2010. Artikkelit löytyvät myös nettisivuiltamme täältä.

Suolistoloisten häätö

Tutkimustieto on muuttanut viime aikoina voimakkaasti käsitystä matolääkitysten ohjeistusta hevospopulaatiossa. Tästä oli kattava kirjoitus viime numerossa. Uudet suositukset löytyvät myös Yliopistollisen hevossairaalan em. nettisivuilta.

Älä lääkitse varmuuden vuoksi

Antibioottien käyttösuosituksia on myös voimakkaasti muutettu viime aikoina antibiooteille vastustuskykyisten bakteerikantojen kehittymisen ja leviämisen johdosta. Antibioottien hallitsematon käyttö siis lisää em. vastustuskykyisten bakteerien kehittymistä. Suomessa on käytössä vain muutama hevosille soveltuva antibiootti, joista yleisimmät ovat penisilliini, gentamisiini ja trimetopriimisulfa. Antibiootteja käytetään hevosilla paljon turhaan ja niillä on myös haittavaikutuksia, etenkin hevosen suoliston bakteerikantaan, mikä ilmenee löysänä ulosteen tai jopa ripulina. Eläinlääketieteen opetuksessa korostetaan nykyisin sitä, että antibioottien käytölle tulee aina olla selkeä peruste. Ns. ’varmuuden vuoksi’ annettuja kuureja tulee välttää ja jokainen antibioottikuuri tulisi olla eläinlääkärin määräämä ja aina hevosen tutkimiseen perustuva.

Varsojen rodokokki-infektio

Rhodococcus equi–bakteeri on maabakteeri, joka nousee pölyn mukana keuhkoihin ja aiheuttaa vakavan paiseisen keuhkotulehduksen varsoilla. Rodokokki on salakavala ja joskus vaikea tunnistettava ja se on hyvin vastustuskykyinen antibiooteille. Lääkitys tulee aina perustua varsan ja tutkimiseen ja diagnoosiin. Rodokokkia lääkitään erytromysiinin ja rifampisiinin yhdistelmälääkkeellä usean kerran päivässä viikkojen ajan. Rodokokki on usein tilakohtainen ongelma jota on vaikea poistaa.


Pääntauti tarttuu kosketuksesta

Pääntauti  iskee erityisesti nuoriin hevosiin ja sairastaneiden arvioidaan olevan vastustuskykyisiä taudille ainakin viisi vuotta. Tauti leviää hevosesta toiseen suoraan tai välillisesti kosketuksen kautta eli hoitajien, hoitovälineiden, karsinarakenteiden sekä ruokinta- ja juoma-astioiden välityksellä. Se myös säilyy hyvin ympäristössä (purut, kuivikkeet) Sairas hevonen tulee eristää muista (kosketuseristys), mieluiten erilliseen tallirakennukseen tai tallin päähän erikseen muista. Pääntautiin ei tunneta pitkätehoista, turvallista rokotetta. Tarkemmat ohjeet pääntautiepäilyssä on saatavilla Yliopistollisen eläinsairaalan nettisivulta.

Häädä linnut, jyrsijät ja kärpäset

Tallirakennus ja rakenteet

Hevostallia ei yleensä voida sulkea kontakteilta ja tartuntavaaroilta. Vain harva talli on suunniteltu niin että tauti- tai epidemiatilanteessa hevoset voidaan käsitellä asianmukaisesti tai joissain tapauksissa jopa eristää. Ravi-, ratsastus- ja täysihoitotallit, kasvatustallit, pihatot ja kesälaitumet, sekä myös hevossairaalat/-klinikat ja siittolat kantavat erilaiset riskit tartuntojen leviämisen suhteen. Monissa talleissa on mikrobeille suotuisat olosuhteet, esimerkiksi puutteellinen ilmanvaihto, joskus myös liiallinen kosteus. Myös linnut, kärpäset ja esim. jyrsijät asustelevat mielellään talleissa ja niiden ympäristössä ja ovat mahdollisia tartuntojen levittäjiä. Avoimet rehuhuoneet ja astiat lisäävät näiden esiintymistä.

Salmonella voi levitä esim. lintujen, jyrsijät tai kärpästen avulla talliin. Kostea lämmin ympäristö (loppukesä) on suosiollisin salmonellan esiintymiselle. Se voi myös tarttua ihmisiin ja esim. tallien koiriin ja levitä sitä kautta. Oireina on usein kuume ja löysä uloste tai ripuli. Salmonella leviää ULOSTEESTA KOSKETUKSEN kautta – siis esim. saappaiden pohjissa karsinasta toiseen. Ripulihevosen karsinassa tulee käyttää vain KARSINAKOHTAISIA SAAPPAITA, jotka jätetään rajatulle (=salmonella-likaiselle) alueelle karsinan ulkopuolelle. Puhtaat jalkineet ovat rajatun alueen ulkopuolella. Jos useampi hevonen loppukesäsät/syksyllä sairastuu tallilla ripuliin, tulee ao. hevoset  KARSINAERISTÄÄ ja ulostenäytteet tutkia salmonellan varalta.

Ulostenäytteitä tulee tutkia kaikkiaan 3-5 perättäisinä päivinä otetuista näytteistä, sillä bakteeria ei erity joka hetki ulosteeseen solujen sisältä. Myös hevosten verinäytteet tulee tutkia sillä salmonellassa veren valkosolupitoisuus on usein hyvin alhainen. Evira tai Yliopistollinen hevossairaala antaa lisäohjeita salmonellatapausten ilmaannuttua. Salmonella voi olla myös oireeton, ja hevonen voi olla salmonellan kantaja. Bakteeri elää solun sisällä,
joten antibioottien käyttö on turhaa. Miten salmonella aktivoituu ja mikä on kantajien merkitys – on vielä epäselvää. Hysteriaan ei ole aihetta. Lintujen, jyrsijöiden ja kärpästen pääsyä talliin tulee mahdollisuuksien mukaan rajoittaa.

Tärkeintä on käsihygieniasta huolehtiminen eli huolellinen käsien pesu ja kuivaus on ensisijaisen tärkeää suojautuessa tauteja aiheuttavilta bakteereilta. Jokaisessa tallissa tulisi olla varalla myös käsidesinfektioon tarkoitettua liuosta. Tätä voidaan tartuntatautia epäiltäessä hieroa käsiin aina jokaisen selkeästi sairaan hevosen käsittelyn ja käsienpesun jälkeen.

 

PIENELÄINSAIRAALAN SIJAINTI

Viikki sijaitsee Helsingin maantieteellisessä keskipisteessä Vanhankaupunginlahden ja Lahdenväylän välissä. Pieneläinsairaala on Viikintien varrella, osoitteessa Koetilantie 2. Viikkiin on hyvät kulkuyhteydet julkisilla kulkuvälineillä ja omalla autolla

Ajo-ohjeet

LAHDEN VÄYLÄLTÄ TULTAESSA »
LÄNNESTÄ TULTAESSA »

 

Tulo-ohje julkisilla kulkuvälineillä

Eläinsairaalan välittömässä läheisyydessä olevilla pysäkeillä pysähtyvät bussit 550, 79, 68, 57 ja 506.