Tarttuvat taudit kuriin

Hippos 3/2011
Riitta-Mari Tulamo, professori hevossair.erikoiseläinlääkäri Diplomate ECVS, Yliopistollinen hevossairaala Sinikka Pelkonen, professori, Evira, Kuopio

Tartunnat ovat uhka hevosen hyvinvoinnille ja koko hevostaloudelle. Järkevällä toiminnalla ne ovat hallittavissa.

Terve ja hyvinvoiva hevonen on menestyvän hevostalouden perusta. Hevosalaan liittyy nykypäivänä monia tekijöitä, jotka edesauttavat tarttuvien tautien leviämistä. Suomessa esiintyvistä ja uhkaavista tarttuvista taudeista on puutteellisesti tietoa. Tieto hevostaudeista perustuu vain yksittäisten hevosenomistajien eläinlääkäriltä tilaamiin tutkimuksiin sekä Yliopistollisen hevossairaalan potilasmateriaalistaan suorittamiin tutkimuksiin. Alhaisen hevosmäärän vuoksi myös Suomen tautivalvonta on toistaiseksi ollut lievempää kuin johtavien hevosmaiden, sillä tarttuvien tautien ongelmia on esiintynyt satunnaisesti ja harvoin. Lisäksi Suomen ilmasto on osaltaan estänyt monien tautien esiintymistä.

Tärkeimmät tarttuvat hevostaudit ovat hevosinfluenssa, herpesvirustartunnat, pääntauti ja salmonella. Tuontihevosten mukana meillä saattaa esiintyä mm. näivetystauti, virusarteriitti, raivotauti, ja USA:ssakin yleistynyt ja ilmastomuutoksen mukana Keski-Eurooppaan levinnyt hyttysten levittämä West Nile -virustartunta. Hevosten tautitautitapauksista olisi otettava paljon enemmän näytteitä laboratoriotutkimuksiin, jotta saataisiin riittävästi tietoa tautien esiintymisestä.

Uudet tautiuhat

Kliinisten bakteerinäytteiden tutkimiseen avattiin vihdoin marraskuussa 2009 Eläinlääketieteellisen tiedekunnan kliinisen mikrobiologian laboratorio Yliopistollisen eläinsairaalan yhteyteen. Näin saamme tietoa hevosilla tulehduksia aiheuttavista bakteereista ja niiden vastustuskyvystä antibiooteille ja vastustuskyvyn kehittymisestä. Tarttuvien tautien tutkimuspakettien hinnat ovat halventuneet ja tutkimustiedon avulla pystymme hoitamaan hevosiamme yhä paremmin. Eläinlääkärin ja omistajan yhteistyöllä ja riittävillä näytteenotoilla sairaista hevosista sekä järkevällä toiminnalla pystymme siis hallitsemaan tautiuhkia myös hevosilla. Näistä enemmän numerossa 5/2011.
 
Myös uudenlaisia tautiuhkia on ilmennyt. Näitä ovat metisilliiniresistentti Staphylococcus aureus -tartunta (MRSA) ja suolistoloisten (matojen) lisääntyvä matolääkeresistenssi. Sekä MRSA, salmonella että West Nile -virus voivat olla uhkana tietyissä tapauksissa myös ihmisen terveydelle ja ne vaativat erityistoimenpiteitä. Antibioottien suruton käyttö on johtanut useassa maassa jopa hevosyksiköiden sulkemisiin ja saneerauksiin.

Kirjavat käytännöt

Ongelmia on useita; hevosilla ei ole suunnitelmallista terveydenhuoltoa eikä siihen kuuluvaa tartuntatautien vastustusstrategiaa. Yhtenäistä rokotusohjelmaa ei ole kaikille taudeille eikä rokotteiden käytöstä hevospopulaatiossa ole tietoa. Yksityisellä sektorilla ja lääketeollisuudella on vahva jalansija hevosen terveydenhuoltoa koskevassa neuvonnassa. Niiden antamien suositusten mukaisesti mm. matolääkkeitä käytetään tiheään, ilman laboratoriotutkimuksia, ja loisien vastustuskyky lääkeaineille on kasvanut. Myös erilaisten lääkkeiden luovutus talleille on yleistä. Antibioottien hallitsematon käyttö lisää antibiooteille vastustuskykyisten bakteerikantojen kehittymistä sekä leviämistä. Antibiootteja käytetään hevosilla paljon turhaan joka yskäisyn tai pienen haavan kohdalla. Uskomme lääkityksiin on luja. Meillä on valtaisa tarve hoitaa ja hoivata eläimiämme lääkkein, etenkin hevosia ja koiria – vaikka useimmassa tapauksessa antibioottihoito on turhaa ja eläin toipuu hyvin ilman antibiootteja. Uhkakuvana ovat sairaalabakteerit, joihin mikään antibiootti ei tehoa – näistä on jo runsaasti todisteita ihmispuolelta. 

Leviämistä edistävät tekijät

Hevosalaan liittyy monia tekijöitä, jotka edesauttavat tarttuvien tautien leviämistä. Hevostallia ei yleensä voida sulkea kontakteilta ja tartuntavaaroilta. Kullakin hevosalan yritysmuodolla (esim. ravivalmennus-, ratsastuskoulu- ja täysihoitotallit, kasvatustallit, pihatot ja kesälaitumet, sekä myös hevossairaalat/-klinikat ja siittolat) on oma riskinsä tartuntojen leviämisen suhteen. Hevosten suuri liikkuvuus, hevoskilpailut, samoin kuin useilla talleilla asioivat harrastajat lisäävät tartuntariskiä. Monissa talleissa on mikrobeille suotuisat olosuhteet, esimerkiksi puutteellinen ilmanvaihto. Tautitapauksen tehokas saneeraus ei onnistu monessakaan tallitilassa, ja saneeraustoimenpiteet haittaavat elinkeinoa huomattavasti. Valitettavan harva talli on suunnitellut miten toimisi tauti- tai epidemiatilanteessa. Tautien ennaltaehkäisyyn kannattaa siksi kaikin tavoin panostaa (Hippos numero 5/2011). 

Hevosten tuontiin ja kansainväliseen kilpailemiseen liittyy erityinen tautiriski, eikä vastaanottavilla myyntitalleilla yleensä ole tarjolla karanteenia. Vuonna 2009 maahamme tuotiin 3518 hevosta. Tuonnin lähes kaksinkertaistuminen aiempiin vuosiin verrattuna selittyy vuonna 2009 voimaan astuneella hevosten rekisteröintipakolla, jolloin kaikki tuonnit tulevat ilmi. Rekisteröinti helpottaa tarttuvien tautien hallintaa, mutta rekisteritietoja voidaan myös väärentää. Huomattava osa tuonneista on EU:n ulkopuolelta Venäjältä, tai EU:n sisältä Baltian maiden kautta välitettynä. Suoraan Venäjältä tuodaan vuosittain 500-800 hevosta. EU-säädösten mukaan näistä kolmansista maista tulevista hevosista otetaan verinäytteitä tutkittavaksi tarttuvien tautien varalta todistusvaatimusten tarkastamiseksi, mutta määrä on kuitenkin alle kymmenen vuodessa.   

Tärkeimmät tautiuhat

Hevosinfluenssa on pääasiassa kuumeinen hengitystieinfektio, joka esiintyy ajoittain epidemioina. Taudin aiheuttaa hevosen influenssavirus. Se jaetaan alatyyppeihin H7N7 (A/equine 1) ja H3N8 (A/equine 2). Nykyisin aiheuttajana on yleensä H3N8-alatyyppi. Hevosinfluenssaa vastaan on olemassa rokotteita, joilla voidaan tehokkaasti rajoittaa tartunnan leviämistä. Influenssarokotukset ovat olleet pakollisia jo pitkään ratsastuskilpailuihin osallistuville hevosille ja vuoden 2010 alusta alkaen rokotuspakko ulottuu myös kilpaileviin ravihevosiin. Suomessa ei ole tietoa rokotteiden suositusten mukaisesta käytöstä eikä koko hevospopulaation rokotesuojasta influenssaa vastaan. Epidemioita ilmenee parin vuoden välein, viimeksi vuosina 2002-03, 2004 ja 2007 sekä 2008. Kahdessa viimeisessä influenssa-aallossa kyseessä on ollut amerikkalaista linjaa oleva H3N8- hevosinfluenssavirus. Näytteitä hevosinfluenssan varalta on Evirassa vuosittain tutkittu vain muutama, lähinnä epidemiatilanteissa. Näytteitä pitäisi tutkia paljon kattavammin, jotta tietäisimme miten hevosinfluenssavirus liikkuu hevospopulaatiossamme ja onko virus muuttunut vuosien kuluessa.  Australiassa muutama vuosi sitten hevosten influenssa aiheutti kymmenien miljoonien dollareiden vahingot taudin levitessä hallitsemattomasti rokottamattomassa hevospopulaatiossa. 

Hevosen herpesvirukset EHV-1 ja EHV-4 ovat melko yleisiä Suomessa. EHV-4 aiheuttaa pääosin hengitystieoireita nuorissa hevosissa. EHV-1 voi aiheuttaa hengitystieoireiden lisäksi abortin ja hermosto-oireita. Rokotteita on saatavilla hengitysoireiden lieventämiseen. Rokotteiden käytöstä Suomessa ei ole tietoa. Hevosen sikiöitä ja muita näytteitä tutkitaan herpesvirusten osoittamiseksi Evirassa vuosittain useita kymmeniä. Herpesviruksia löytyi tutkituista näytteistä vuosina 2005-07 seuraavasti: 3/52 (2005), 10/ 82 (2006), 0/67 (2007), 2/117 (2008) ja 5/107 (2009). Myös pariseeruminäytteitä herpesvirusvasta-ainetason varalta on tutkittu muutamia kymmeniä vuosittain. Nelinkertaisia vasta-ainetason nousuja todettiin muutamassa hevosessa, esim. neljässä vuonna 2007. Herpesvirustartuntaa siis esiintyy, mutta näytteitä pitäisi saada paljon kattavammin, jotta saisimme tietoa tartuntojen todellisesta esiintymisestä Suomessa.

Pääntaudin aiheuttaa Streptococcus equi subsp. equi -bakteeri. Oireina ovat kuume, sierainvuoto (ei aina) sekä märkäpesäkkeiden muodostuminen pään ja kaulan alueen imusolmukkeisiin. Joskus paiseita syntyy muuallekin elimistöön (ns. bastardi-muoto). Erityisesti nuoret hevoset ovat herkkiä sairastumaan. Sairastaneiden arvioidaan olevan immuuneja taudille ainakin viisi vuotta. Tauti leviää hevosesta toiseen suoraan tai välillisesti. Leviämisen kannalta kriittisiä ovat kantajahevoset (n. 10%) , joilla tartunta on jäänyt piilemään ilmapusseihin akuutin tautivaiheen jälkeen. Rasitustilanteet, esim. pitkä kuljetus tuontihevosilla, voivat laukaista bakteerin erittämisen. Pääntautiin ei tunneta pitkätehoista, turvallista rokotetta. Pääntautia esiintyy jatkuvasti Suomessa, mutta vain osa tapauksista ilmoitetaan viranomaiselle. Pääntaudin, ja erityisesti vaikeiden epidemioiden, epäillään runsastuneen. Vuonna 2010 esiintyi Itä-Suomessa pääntautia usealla tallilla. Tuontien yhteydessä maahan voi tulla uusia, taudinaiheutuskyvyltään ärhäköitä S. equi -kantoja. Pääntauti-epidemiat tulisi aina varmentaa viljelyllä tartuntojen leviämisen ehkäisemiseksi. Samalla saadaan talteen bakteerikantoja taudin seurantaan. Näytteitä saadaan vain vähän tutkittavaksi ja vuosittain pääntautibakteeri todetaan 10-40 hevosesta. Tautipurkausten määrästä ei ole tietoa, ja yhtenäinen suositus tartunnan saneeraamiseksi puuttuu. Kuitenkin Yliopistollinen hevossairaala antaa ohjeistuksen tallille tautitapauksen ilmetessä. On muistettava, että syytä hysteriaan ei ole. Tauti on ollut hevosissa jo 1200 luvulta ja hevonen ei ole siitä ’lannistunut’.

Varsojen rodokokki-infektio (Rhodococcus equi–bakteeri) on maabakteeri, joka nousee pölyn mukana keuhkoihin ja aiheuttaa vakavan paiseisen keuhkotulehduksen varsoilla. Rodokokki on hyvin vastustuskykyinen antibiooteille. Lääkitys tulee perustua aiheuttajabakteerin tutkimiseen ja siihen tepsivään antibioottiin. Rodokokkia lääkitään erytromysiinin ja rifampisiinin yhdistelmälääkkeellä usean kerran päivässä viikkojen ajan.  

PIENELÄINSAIRAALAN SIJAINTI

Viikki sijaitsee Helsingin maantieteellisessä keskipisteessä Vanhankaupunginlahden ja Lahdenväylän välissä. Pieneläinsairaala on Viikintien varrella, osoitteessa Koetilantie 2. Viikkiin on hyvät kulkuyhteydet julkisilla kulkuvälineillä ja omalla autolla

Ajo-ohjeet

LAHDEN VÄYLÄLTÄ TULTAESSA »
LÄNNESTÄ TULTAESSA »

 

Tulo-ohje julkisilla kulkuvälineillä

Eläinsairaalan välittömässä läheisyydessä olevilla pysäkeillä pysähtyvät bussit 550, 79, 68, 57 ja 506.