Tuntiratsun terveys

Hippos-artikkeli 2/14
Kati Niinistö, Ell, Dip. ECEIM
Yliopistollinen eläinsairaala

Ratsastuskouluhevosen terveys- tarvitseeko tuntiratsastajan huolehtia?

Ratsastuskouluhevosen ja yksityisomistajan hevosen elämissä on pieniä eroja, osa huonompaan, osa parempaan suuntaan. Ehdottomasti positiivista ratsastuskoulussa on ammattimainen hoito; hevosista päivittäin huolta pitävät henkilöt ovat yleensä koulutettuja alan ammattilaisia ja tuntevat hevoset paremmin kuin yksittäisen hevosen harraste-omistaja.

Perusasiat kuten ruokinta, ulkoilu ja kuivitus tehdään yleensä mahdollisimman yksinkertaisesti ja helposti. Usein tämä on myös hevosen parhaaksi, ylimääräiset herkut ja mössöt jäävät pois, ja hevoset saavat parhaimmillaan viettää päivän laumassa ulkona. Tavalliselle hevoselle sopii parhaiten yksinkertainen korsirehuun perustuva ruokinta, koska ihanteellinen villihevostyyppinen jatkuva laidunnus ei Suomessa onnistu. Toki ratsastuskouluhevosissakin on lihavia yksilöitä, mutta tavallinen ruokinta säännöllisen liikunnan kanssa pitää useimmat normaalikuntoisina. 

Säännöllinen perushoito ehkäisee ongelmia

Kengityksestä tulee huolehtia säännöllisin väliajoin kaikilla hevosilla, kengitysväli vaihtelee kuitenkin kavionkasvun mukaan. Ratsastuskoululla säännöllisesti käyvä kengittäjä pystyy korjaamaan myös irronneet kengät ilman pitkää odottelua. Samalla tavoin useilla talleilla käy säännöllisesti eläinlääkäri, jolle voi esittää rutiinihoitojen lisäksi myös akuutimmat tapaukset ilman tarvetta lähteä klinikalle. Tuttu eläinlääkäri tietää myös valmiiksi mahdolliset ongelmakohdat edellisen kerran perusteella esim. hammastutkimuksissa.

Kengityksessä ja eläinlääkärin rutiinihoidoissa ei kannata säästää, muutoin ongelmat voivat tulla moninkertaisina vastaan. Osalla ratsastuskouluista hevosista huolehtii myös fysioterapeutti tai hieroja, mutta ongelmaton hevonen ei näitä tarvitse, vaikka voi hoidosta hyötyäkin. Yliopistollisen eläinsairaala hevosklinikalla käy säännöllisesti myös ratsastuskoulujen hevosia ontumatutkimuksessa: niiden vaivat ovat hyvin samanlaisia kuin tavallisen harrasteratsunkin.

Sopivat varusteet ovat hevosen oikeus

Yksi tärkeimmistä hyvinvointiin vaikuttavista asioista hevoselle on sopivat varusteet. Opetushevosille ei taideta teettää mittatilaussatuloita, mutta hyvin istuva satula on hevosen pitkäikäisyyden perusedellytys. Hevoselle hyvin sopiva satula ei kuitenkaan aina sovi kaikille ratsastajille, mutta me ratsastajat pystymme sopeutumaan epämukavaan satulaan vaikka vaihtamalla jalustimen pituutta hieman erilaiseksi tai keventämällä enemmän. Satulan sopivuus tulee tarkastaa säännöllisesti, erityisesti nuorilla hevosilla selän muoto muuttuu lihasten rakentuessa. Satulaa selkään laittaessa kannattaa seurata hevosen reaktioita, sillä kipeytyneet hevoset saattavat vastustella tai kiukutella. Usein varsinkin tammat arvostavat sitä, että satulavyö kiristetään vähitellen. Ratsastustunnin jälkeen kannattaa katsoa tarkkaan, että karvat ovat suorassa, eivätkä hiertyneet kasaan jostakin kohtaa. Kannattaa muistaa että hieroutuneet kohdat voivat johtua myös väärään kohtaan laitetusta satulasta tai löysästä vyöstä.

Suitset ja kuolaimet sovitetaan jokaiselle hevoselle, mutta ne ovat anteeksiantavampia pienille virheille kuin satula. Yleensä kuolain on tavallinen nivel, jonka paksuus arvioidaan hevosen vahvuuden ja ratsastajien taidon mukaan. Jokaisen ratsastajan tulee kuolaimia laittaessaan tarkistaa että suupielet ovat ehjät. Rikkinäiset suupielet eivät tarkoita, että edellinen ratsastaja on kiskonut hevosta suusta, syynä voivat olla myös piikit hampaissa tai jopa harvinaisimmillaan allergia kuolaimen metallille. Suojia tulee käyttää tarvittaessa, mutta jokaisen ratsastajan tulee myös osata laittaa ne oikein, jotta hevoselle ei tule jalkoihin hiertymiä.

Mitä jokainen ratsastaja voi tarkkailla

Ihanteellisessa tilanteessa jokaiselle hevosella on oma hoitaja, joka käy sen jalat päivittäin läpi ja tunnistaa muutokset, mutta myös jokaisen ratsastajan tulisi kokeilla oman ratsunsa jalat kevyesti läpi turvotusten, lämmön ja kivun muutoksia etsien. Tämän tunnustelun ei tarvitse kestää kauan, usein riittää että liu’uttaa kättään (ilman käsineitä) jaloilla samalla kun nostaa kaviot puhdistukseen tai laittaa suojia kiinni jalkaan. Palpoinnissa tulisi huomioida erityisesti jänteet, jännetupet ja nivelten mahdolliset täyttymät ja ihon poikkeava lämpimyys. Hevosen ei oleteta olevan virheetön, kaikki me kulumme vanhetessa, mutta useimmiten muutokset ovat symmetrisiä molemmin puolin ja viileitä. Jos hevosella on selkeitä muutoksia, kannattaa niistä kysyä ratsastuksenopettajalta tai tallihenkilökunnalta; luultavasti ne eivät estä hevosen käyttöä, mutta niistä tietäminen helpottaa jatkoseurantaa. Myöskään kengän puuttuminen ei estä ratsastustuntia hyvällä pohjalla, mutta puoliksi irronnut kenkä on otettava pois, jotta hevonen ei vahingoita itseään.

Ratsastuskouluhevosen työnkuvaan kuuluu jatkuvasti vaihtuva eritasoinen ratsastaja selässä. Tälle asialle ei voi mitään, sillä kaikkien on aloitettava alkeista, eikä vielä ole myynnissä robottihevosta, jonka selkään kaikkien pitäisi ensin mennä oppimaan alkeet. Suurin osa hevosista kestää tämän hyvin, ne vain menettävät osan herkkyyttään, kun opettelevat olemaan vastaamatta ylimääräisiin apuihin ja istunnan muutoksiin. Helppojen tasojen tunneilla hevosten ei tarvitse käyttää itseään kunnolla, ja ne kulkevat ”väärinpäin”, jonka seurauksena lihakset eivät kehity, tai tulevat vääriin paikkoihin. Osaavan ratsastajan tulisi ratsastaa hevoset oikeinpäin ja läpi, mieluiten viikoittain. Jossain ratsastuskouluissa tämän pystyvät tekemään edistyneemmät tuntiratsastajat, toisissa opettajat ratsastavat kaikki hevoset läpi säännöllisesti.

Ratsastajan painon vaikutuksesta hevosen terveyteen ja kestävyyteen on keskusteltu jonkin verran lehdissä.  Absoluuttista totuutta asiaan ei ole, mutta tietysti paino vaikuttaa sekä hevosen selän että nivelten rasitukseen. Kuitenkin taitava painava ratsastaja, jolla on hyvä kehonhallinta, on todennäköisesti hevoselle miellyttävämpi kuin hieman kevyempi hölskyvä ihminen.  Isoa ratsastajaa lohduttanee, että suurin osa ratsuhevosroduista on kuitenkin kehitetty aikana, jolloin ensisijaisesti miehet ratsastivat niitä, ja islanninhevonen on matalasta säkäkorkeudestaan huolimatta myös miesten ratsu.

Hevosen psyyke on koetuksella

Fyysiseen hyvinvointiin on helppo antaa vihjeitä, mutta ratsastuskouluhevosen psyykkisen hyvinvoinnin avaimet voivat olla vaikeampia löytää. Vaikka ratsastaja olisi taitavakin, hän saattaa olla sopimaton jollekin hevoselle; passiivinen ratsastaja ja laiska hevonen todennäköisesti vain matelevat tunnin, mutta aktiivinen, jopa aggressiivinen ratsastaja ja herkkä hevonen saattavat olla räjähdysherkkä yhdistelmä.  Hevoset ulkoilevat yleensä ryhmissä, jolloin ne saavat olla lajinmukaisessa kontaktissa toistensa kanssa. Yleensä ratsastuskouluhevoset saavat kesäloman ja pääsevät hetkeksi laitumelle, jossa palaudutaan vuoden töistä henkisesti ja fyysisesti. Laumaelämä ja loma ovat kaikille hevosille lajista riippumatta tarpeellisia asioita.

Hevonen, joka ei kiukuttele ihmisen mennessä karsinaan, tekee työnsä positiivisesti ja syö normaalisti, on todennäköisesti melko onnellinen, oli se sitten kilpa-, harraste- tai opetushevonen.  Jokaisen ratsastajan kannattaa pitää omalta osaltaan huolta ratsastuskouluhevosesta. Parhaimmat niistä kestävät melkein sukupolvelta toiselle ja pysyvät silti kaikkien suosikkina.

Lyhyesti

Ratsastuskoulun pitäjän tulee:
  • Pitää huolta hevosen perustarpeista: ruokinta, liikunta, kengitys ja hoito
  • Hankkia hevoselle sopivat varusteet
  • Valita sopivat ratsastajat ja tunnin vaatimustaso
Ratsastajan tulee:
  • Tarkistaa hevosen vointi ennen ja jälkeen ratsastuksen, ja ilmoittaa poikkeuksista
  • Kehittää itseään, jotta työnteko on myös hevoselle hyväksi

PIENELÄINSAIRAALAN SIJAINTI

Viikki sijaitsee Helsingin maantieteellisessä keskipisteessä Vanhankaupunginlahden ja Lahdenväylän välissä. Pieneläinsairaala on Viikintien varrella, osoitteessa Koetilantie 2. Viikkiin on hyvät kulkuyhteydet julkisilla kulkuvälineillä ja omalla autolla

Ajo-ohjeet

LAHDEN VÄYLÄLTÄ TULTAESSA »
LÄNNESTÄ TULTAESSA »

 

Tulo-ohje julkisilla kulkuvälineillä

Eläinsairaalan välittömässä läheisyydessä olevilla pysäkeillä pysähtyvät bussit 550, 78, 57 ja 506.