Uutta tietoa hevosen lihassoluista

Heli K Hyytiäinen, Anna K Mykkänen, Anna K Hielm-Björkman, Narelle C Stubbs, Catherine M McGowan. Lihassolutyyppien jakautuminen hevosen lanne- sekä takaraajojen alueen lihaksistossa: lihassolutyypin ja toiminnallisen tehtävän yhteys. 

Kyseinen tutkimus on lyhennelmä Heli Hyytiäisen MSc työstä. Alkuperäinen artikkeli on hyväksytty julkaistavaksi Acta Veterinaria Scandinavicassa 2014.

Lihaksiston toiminta ja lihassolutyypit

Tuki- ja liikuntaelimistön lihasten lihassolutyyppi määrittelee osittain lihaksen tehtävän: jotkin lihakset ovat ensisijaisesti liikettä tuottavia, toiset taas pääosin asentoa tukevia. Ensisijaisesti liikettä tuottavat lihakset koostuvat usein tyypin II lihassoluista, kun taas pitkäkestoista, asennonhallintaa suorittavat lihakset koostuvat pääosin lihassolutyypistä I. Jälkimmäinen kestää hyvin rasitusta, toimien pitkäkestoisessa työssä matalalla energiankulutustasolla. Lihassolutyyppi II voidaan hevosella jakaa vielä kahteen osaan; tyyppi IIA joka ei väsy yhtä helposti kuin tyyppi IIX joka tekee “räjähtävää” työtä ja pystyy toimimaan myös lihaksen saatavilla olevan happen määrän vähetessä. Lihasten lihassolutyyppi voidaan tunnistaa mm. elektroforeesin ja immunovärjäyksen avulla, jolloin lihaksen myosiiniraskasketjut erotellaan ja tunnistetaan.

Rotuerot

Lihassolutyyppikoostumukseen lihaksissa voidaan vaikuttaa mm. harjoittelun sekä jalostuksen kautta. Arabi on jalostettu pitkän matkan kestävyystyyppisiin 40 – 400 km suorituksiin. Quarter hevonen puolestaan on jalostettu kovavauhtiseen nopeaan sprinttityyppiseen suoritukseen (400 m). Näiden kahden rodun lihaksiston vertailu on niiden erilaisen tehtävän vuoksi varsin mielenkiintoista. 
Lannealueen lihaksiston normaali toiminta edellyttää monimutkaisesti toimivan hermo- ja lihasjärjetelmän tasapainoista ja moitteetonta toimintaa. Ihmisillä tämän “neuromotorisen kontrollin” tärkeys selkäkivun yhteydessä on todettu useissa tutkimuksissa. Hevosen ja ihmisen tuki- ja liikuntaelimistö ja selän biomekaniikka poikkeavat toisistaan, mutta myös hevosten kohdalla tieto lihasten toiminnasta on oleellisen tärkeää, jotta voidaan ennaltaehkäistä ja hoitaa lanneselän ja takaraajojen alueen ongelmia, sekä ymmärtää paremmin hevosen lihaksiston toimintaa.

Tutkimuksen tavoite

Tutkimuksen tavoitteena oli määritellä kymmenen lanneselän ja takaraajojen alueen  lihaksen lihassolutyyppijakauma, ja rooli (liikuttaja / asennon tukija) pääosaisen lihassolutyypin mukaisesti. Lisäksi haluttiin verrata lihaksiston solutyyppieroja arabien ja quarterien välillä näissä lihaksissa.

Tutkimuksessa oli 11 hevosta (5 quarteria, 4 arabia, ja 2 täysiveristä; 8 ruunaa ja 3 tammaa). Tutkitut lihakset olivat mm. longissimus dorsi, multifidi (viisi eri osaa), iliocostalis, SCDL, SCDM, psoas major, psoas minor, gluteus medius, biceps femoris, ja diaphragm.

Kahdessa tutkituista lihaksista oli selkeästi pääosin lihassolutyyppiä I (mm. sacrocaudalis dorsalis medialis ja pallea). Muissa tutkituissa selän lihaksissa sekä m.psoas minorissa oli suurin piirtein samat määrät lihassolutyyppiä I sekä II, viitaten siihen että lihakset tekevät molempia tehtäviä; ovat sekä liikkeen tuottajia että toimivat myös asennon tukijoina. Mm. psoas major, iliocostalis, longissimus dorsi sekätakaraajojen lihakset koostuivat pääosin lihassolutyypistä IIX, joka oli odotettavissakin; nämä suuret lihakset ovat tehtävältään pääosin liikkeen tuottajia. Kun tämän tutkimuksen tuloksia verrattiin aiempaan tietoon ihmisten vastaavista lihaksista, nähtiin solutyyppijakaumassa eroja näiden kahden lajin välillä. On siis tärkeää tässäkin asiassa muistaa, että tietoa ihmisistä ei saa suoraan siirtää hevosten hoitoon, sillä tulee muistaa lajien väliset erot ja niiden vaikutus hoitomuotojen ja harjoitteidenkin valintaan.

Arabien ja quertereiden lihassolutyyppi oli pääosin samanlainen kaikkien muiden, paitsi kahden lihaksen osalta: quarterien psoas majorissa oli enemmän IIX –tyyppiä, kun taas arabien m. longissimus dorsissa oli enemmän lihassolutyyppiä I. Rotuerot ovat huomioon otettava seikka hevosten lihaksiston hoidossa ja kuntoutuksessa. Lisäksi ihmisillä tehdyistä tutkimusista tiedetään, että myös yksilöiden väliset erot ovat suuria ja lihassolutyyppijakaumassa on havaittu eroja jopa vartalon oikean ja vasemman puolen välillä. 
                                                                                                 
Tutkimuksestamme saadut tiedot voivat ohjata tutkitun alueen kuntoutusta ja hoitoa: nyt meillä on tietoa, jonka pohjalta voidaan esimerkiksi antaa yhä tarkempia ja täsmällisempiä harjoitteita osana hevosen kuntoutusta. Esimerkiksi toistomäärät, toistojen nopeus ja vastuksen määrä voidaan muokata riippuen siitä, minkä rotuisen hevosen mitäkin lihasta halutaan harjoittaa tai kuntouttaa. Tämä yhdistettynä muihin aiheeseen liityviin tutkimuksiin on oleellisen tärkeää tietoa menestyksekkään, tehokkaan, ammattitaitoisen ja turvallisen fysioterapian toteuttamisessa.

PIENELÄINSAIRAALAN SIJAINTI

Viikki sijaitsee Helsingin maantieteellisessä keskipisteessä Vanhankaupunginlahden ja Lahdenväylän välissä. Pieneläinsairaala on Viikintien varrella, osoitteessa Koetilantie 2. Viikkiin on hyvät kulkuyhteydet julkisilla kulkuvälineillä ja omalla autolla

Ajo-ohjeet

LAHDEN VÄYLÄLTÄ TULTAESSA »
LÄNNESTÄ TULTAESSA »

 

Tulo-ohje julkisilla kulkuvälineillä

Eläinsairaalan välittömässä läheisyydessä olevilla pysäkeillä pysähtyvät bussit 550, 78, 57 ja 506.