Valmistautuminen siitoskauteen – ohjeita tammanomistajalle

Hippos 2/2011
(ELL Maria Kareskoski, Kliinisen tuotantoeläinlääketieteen osasto, eläinlääketieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto)

Kevään saapuessa myös hevosten lisääntymiskausi on käynnistymässä, ja tammanomistajat ovat suunnittelemassa tulevaa kautta. Tähän kirjoitukseen on koottu joitakin ehdotuksia siitä, miten tammanomistaja voi valmistautua siitoskauteen ja pyrkiä parantamaan tammansa mahdollisuuksia tiinehtyä.

Orivalinta ja tamman taustat

Orivalintaa ohjaavat luonnollisesti osin jalostukselliset näkökulmat. Eläinlääkinnälliseltä kannalta tamman ikä ja lisääntymishistoria vaikuttavat vahvasti orivalintaan ja sen myötä päätöksiin siitä, kannattaako tamman tutkimukset tehdä kotitallilla vai siittolassa, ja tiineytetäänkö tamma tuore-, siirto- tai pakastesiemennyksellä vai kenties astuttamalla.

Moni tamma jää tyhjäksi

Suurin osa tammoista tiineytetään Suomessa keinosiemennyksellä ja myös pakastesperman käyttö on lisääntynyt. Keinosiemennyksessä voidaan käyttää tuorespermaa silloin, kun ori ja tamma ovat samassa paikassa, tai jäähdytettyä siirtospermaa, joka kuljetetaan oriasemalta joko kotitallille tai siittolaan. Siirtosperman käyttö Suomessa on viime vuosina lisääntynyt tuorespermasiemennysten ja astutusten vähentyessä. Samalla tiineys- ja varsomisprosentit ovat laskeneet, mikä liittyy todennäköisesti tammamateriaalin muutoksiin sekä siirto- ja pakastespermasiemennysten yleistymiseen. Kun 15 vuoden ajalta (1991 - 2005) koottiin tiineys- ja varsomistuloksia sekä tietoja siemennettävien tammojen iästä ja historiasta, kävi ilmi että vanhojen (17-25-vuotiaiden) tammojen osuus on noussut, samalla kuin nuorten (2-9-vuotiaiden)  tammojen  osuus on pienentynyt. Lisäksi varsoneiden tammojen määrä on laskenut ja edellisenä kautena tyhjäksi jääneiden tammojen määrä on noussut.

Ongelmatammalle, kuten vanhemmalle varsomattomalle tammalle, tulehdusherkälle, tai aiempina kausina tyhjäksi jääneelle tammalle, kannattaa valita hyvän hedelmällisyyden omaava ori. Jokainen siemennys aiheuttaa ohimenevän tulehdusreaktion kohdussa, ja siksi toistuvia siemennyksiä pitää pyrkiä välttämään. Ongelmatammalle sopii parhaiten hyvin ajoitettu tuorespermasiemennys siittolassa.

Ikä heikentää tiinehtymistä

Tamman hedelmällisyys alkaa heikentyä jo 10-12 ikävuoden jälkeen, ja varsinkin varsomattomien vanhempien tammojen tiinehtymisen ja tiineyden jatkumisen ennuste on huono. Pakastesiemennyksissä tiinehtyvyys on heikompi kuin tuore- tai siirtospermasiemennyksissä, ja pakastesperma sopii siksi parhaiten nuorille tai varsallisille tammoille. Siittiöiden säilytyskestävyys vaihtelee kuitenkin huomattavasti eri oriiden välillä. Pakastespermasiemennyksissä eläinlääkäri tutkii kiimassa olevan tamman useita kertoja vuorokaudessa, joten menetelmä sopii käytettäväksi vain siittolassa. Myös siirtosperman laadussa on orikohtaisia eroja, ja siksi tuorespermasiemennys on ongelmatammalle usein luotettavin ja halvin vaihtoehto.

Jotkut tammat keräävät helposti nestettä kohtuun ennen ja jälkeen siemennyksen eivätkä pääse eroon siemennyksen aiheuttamasta tulehdusreaktiosta kohdussa. Tällöin tamman siemennyksen yhteydessä joudutaan usein tekemään kohtuhuuhteluja ja avustamaan kohdun tyhjenemistä lääkkeellisesti. Tällaisen tamman hoitaminen sujuu parhaiten siittolassa, sillä kotitallikäyntejä kertyy muuten hyvin monta, ja kustannuksia sen mukaisesti. Pääsääntöisesti kaikkien tammojen osalta siemennys siittolassa tulee halvemmaksi kuin kotitallilla, sillä käyntejä kertyy ideaalitilanteessakin vähintään viisi (kiimakontrolli, siemennys, ovulaatiotarkastus, ja kaksi tiineystarkastusta). Jos tamma tiinehtyy hyvin, mutta sillä on toistuvia alkiokuolemia, voidaan harkita myös alkionsiirtoa.

Tärkeät tutkimukset

Tamman kiimakierto käynnistyy keväällä, jolloin tamma näyttää usein kiimaa pitkiäkin aikoja. Kun ensimmäinen ovulaatio on tapahtunut, kierto tulee säännöllisemmäksi. Tamman kiimakontrollit kannattaa aloittaa huhtikuun lopulla tai toukokuun alussa riippuen tamman kierroista ja sperman saatavuudesta. Joulukuussa aloitettavalla valo-ohjelmalla voidaan aikaistaa kiimakierron käynnistymistä keväällä.

Oriasemaan kannattaa olla yhteydessä hyvissä ajoin, samoin eläinlääkäriin, jos tamma halutaan tutkituttaa ja siementää kotitallilla. Näin saadaan sovittua kaikki käytännön järjestelyt ajoissa. Ensimmäisessä kiimakontrollissa saadaan selville kiimakierron vaihe ja voidaan arvioida, onko tamman lisääntymiselimissä mitään poikkeavaa, kuten kohdussa kystia tai nestesisältöä. Jos tamma on aiemmin jäänyt tyhjäksi tai sillä on esim. nestettä kohdussa, kannattaa kohdusta ottaa koepala, solunäyte ja bakteeriviljely. Koepalasta saadaan tietoa kohdun tulehduksesta tai rappeutumamuutoksista ja löydösten perusteella voidaan antaa arvio todennäköisyydestä kantaa tiineys loppuun ja synnyttää elävä varsa. Solunäytteestä ja viljelystä saadaan tietoa kohdun tulehduksesta ja sen aiheuttajasta. Näytteiden perusteella voidaan suunnitella tammalle sopiva hoito.

Tamman kiimakierto kestää keskimäärin 21-22 päivää, josta noin kaksi viikkoa on keltarauhasvaihetta, ja viikko kiimaa. Kiiman pituus vaihtelee huomattavasti, mm. tamman ja vuodenajan mukaan. Siemennys pyritään ajoittamaan mahdollisimman lähelle kiiman lopussa tapahtuvaa ovulaatiota. Tamma tutkitaan yleensä joka toinen päivä ennen siemennystä, ja siemennyksen jälkeen tehdään vielä ovulaatiotarkastus, jossa varmistetaan, että ovulaatio on tapahtunut, ja nähdään onko kohdussa nestettä. Tiineystarkastukset tehdään 15-17 vrk siemennyksestä, noin 30 vrk siemennyksestä, ja vielä uudestaan syksyllä, noin 3 kk:n kohdalla.

Ei liian laiha eikä lihava

Tamman tulee olla hyvässä lihavuuskunnossa tiinehtyäkseen; ainakaan sen ei pitäisi olla laihtumaan päin, sillä laihtuminen heikentää tiinehtymistä. Liikalihavuuteen liittyvät metabolinen syndrooma ja insuliiniresistenssi eivät myöskään ole hyvästä tiinehtymisen kannalta, joten molempia ääripäitä ja suuria muutoksia on syytä välttää. Millään yksittäisellä ravintolisällä ei ole tutkimuksissa saatu aikaiseksi merkittäviä parannuksia tiineystuloksiin. Kuten aina hevosen ruokinnassa, tulee rehujen laatuun kiinnittää huomiota, ja erityisesti hyvä valkuaisainekoostumus on osoitettu tärkeäksi tekijäksi jo tiineyden alussa. Lisäruokintaa tamma tarvitsee vasta tiineyden loppupuolella. Rokotuksista, madotuksista ja hampaiden raspauksista huolehditaan normaalisti. Kovaa rasitusta, varsinkin helteellä, on hyvä välttää. Tamman stressillä, esim. kuljetuksen yhteydessä, on tuskin merkittäviä vaikutuksia tiinehtyvyyteen, mutta ähkyn ja infektiosairauksien yhteydessä alkion varhaiskuoleman riski on merkittävästi suurentunut.

PIENELÄINSAIRAALAN SIJAINTI

Viikki sijaitsee Helsingin maantieteellisessä keskipisteessä Vanhankaupunginlahden ja Lahdenväylän välissä. Pieneläinsairaala on Viikintien varrella, osoitteessa Koetilantie 2. Viikkiin on hyvät kulkuyhteydet julkisilla kulkuvälineillä ja omalla autolla

Ajo-ohjeet

LAHDEN VÄYLÄLTÄ TULTAESSA »
LÄNNESTÄ TULTAESSA »

 

Tulo-ohje julkisilla kulkuvälineillä

Eläinsairaalan välittömässä läheisyydessä olevilla pysäkeillä pysähtyvät bussit 550, 78, 57 ja 506.