Varsa tulee – entä jos kaikki ei mene kuin Strömsössä?

Hippos-artikkeli 2/15
Kati Niinistö Dipl. ECEIM ja Maria Kareskoski Dipl. ECAR
Yliopistollinen eläinsairaala

Tamman tiineys kestää 330 vuorokautta, jona aikana ehtii tehdä paljon suunnitelmia tulevan varsan uralla, ja mahdollisesti jopa myydä sen.  Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole romuttaa niitä, mutta muistuttaa että on valmistauduttava myös ongelmiin. Hyvä valmistautuminen helpottaa niiden selvittämistä ja ehkä jopa ehkäisee niitä!

Ihmislapsen elämän vaarallisin hetki on synnytys, sama todennäköisesti myös pätee varsaan, vaikka tammat ovatkin hyviä synnyttäjiä.  Tammoilla on usein yksilöllisiä eroja kantoajassa, välillä tuntuu että myös sää vaikuttaa varsomisen alkamiseen; kylmänä keväänä varsat syntyvät myöhässä.  Yleensä lasketaan että täysiaikainen tiineys on vähintään 320 päivää, 350 voi vielä olla normaalia. Tamma tulisi tuoda varsomispaikkaan jo 1-2 kk ennen varsomista, jotta se ehtii sopeutua bakteerikantaan. Samoin tamman tetanussuoja on uusittava (tarvittaessa) 1 kk ennen varsomista, jotta vasta-aineet ovat riittävät.

Utareen kehittyminen ja lopussa lantion lihasten löystyminen ja maidon nouseminen ovat selviä merkkejä varsomisesta. Jos utare kehittyy liian aikaisin, kannattaa tarkistuttaa että varsalla on kaikki hyvin, eikä tammalla ole kohtutulehdusta. Kaviokuumetammoilla lopputiineyden massan lisäys saattaa aiheuttaa oireilua. Kipulääkkeiden turvallisuudesta tiineillä ei ole kunnollisia tutkimuksia, mutta kipulääkettä tulee käyttää tarvittaessa.

Kello käyntiin varsomisessa

Varsomisessa omistajan ja tallihenkilökunnan taito on ensiarvoista ongelmia kohdatessa, sillä eläinlääkäri pystyy harvoin tulemaan ajoissa paikalle pelastaakseen varsaa. Normaalissa synnytyksessä varsa on ulkona varttitunnissa kalvojen repeämisen jälkeen. Ensin näkyviin pitäisi tulla valkoinen sikiökalvopussi sekä etujalat (yleensä toinen edempänä) ja varsan turpa noin säären puolivälin kohdalla. Hevosilla varsa syntyvät harvoin takajalat edellä, mutta silloin normaaliasennossa kavion pohjat ovat ylöspäin. Amerikkalaisen tutkimuksen yli puoli tuntia kestävissä synnytyksissä jokainen 10 min lisää varsakuolleisuutta 10 %.

Tammoja voi jatkuvan seurannan lisäksi valvoa joko kameralla tai laittaa niille vyön, joka hälyttää kun hevonen menee kyljelleen.  Jos synnytys näyttäisi sujuvan hyvin, siihen ei kannata sekaantua, mutta jos synnytys ei edisty, ulos näkyvät varsan osat ovat väärin tai tamma pullauttaa emättimestä kokonaiset kalvot istukan kanssa (ns. red bag delivery, istukan irtoaminen), on asiaan puututtava nopeasti. Lehmäalueiden päivystävät kunnaneläinlääkärit ovat rutinoituneita auttamaan synnytysvaikeuksissa ja asennonmuutoksissa, joskus myös naapurin kokenut karjatilallinen on korvaamaton apu.

Soita eläinlääkäri:

  • Jos kalvojen repeämisen jälkeen mitään edistystä ei tapahdu 10-15 minuutissa
  • Jos synnytyksen eteneminen pysähtyy
  • Jos tamma tulee akuutisti hyvin kivuliaaksi tai menee shokkitilaan
  • Jos epäilet tai olet varma ongelmasta
  • Jos et itse osaa arvioida tilannetta tai avustaa synnytystä

Istukan irtoaminen on aina hätätilanne, jossa ei ehdi odottaa eläinlääkäriä. Jos tamma työntää esiin punaiset paksut kalvot, ne tulee saada avattua, jotta varsa ei kuole. Istukan irtoamisen jälkeen varsan hapenpuute ja mahdollinen kuolema tapahtuu minuuteissa ja se on saatava nopeasti ulos. Tällaiset varsat tarvitsevat yleensä sairaalahoitoa, vaikka syntyessä näyttäisivätkin normaaleilta.

Jos varsan asentoa tamman sisällä joutuu kokeilemaan, tulee sekä tamman emättimen alue että hoitajan käsi pestä huolellisesti. Liukaste helpottaa, mutta ei ole välttämätöntä varovaisessa kokeilussa. Yksinkertaisen virheasennon, kuten toisen etujalan taakse jäämisen pystyy itse ehkä vetämään suoraksi. Osaa virheasennoista ei aina pysty edes tuntemaan. On huomattava että tamman synnytyspoltot ovat erittäin voimakkaita esim. lehmään verrattuna. Samoin hyvin hermostuneen tamman auttaminen voi olla vaaraksi myös hoitajalle.  Varsan vedossa joudutaan joskus käyttämään voimaa, mutta jos se ei tule ulos kahden ihmisen vetäessä, tulisi miettiä onko asento sittenkään oikea.

Jos tamma tarvitsee eläinlääkärin apua synnytyksessä, varaa tarjolle lämmintä vettä ja pyyhkeitä, ja pintelöi häntä. Varsomispaikassa tulisi olla tilaa auttaa varsomisessa, sekä riittävästi kuivikkeita. Toisinaan hevonen on nukutettava asennon korjaamiseksi, jolloin kannattaa etukäteen pohtia missä on turvallista nukuttaa hevonen; maneesi tai kesällä nurmi lienevät parhaat vaihtoehdot. Nukutuksen lisäksi tamman takapäätä tulisi saada nostettua; traktorin etukuormaaja tai kasa paaleja ja muutama vahva avustaja ovat tarpeen. Asiat kuulostavat ehkä monelle tammanomistajalle kaukaisilta, ja toivottavasti pysyvätkin, mutta tositilanteessa valmiiksi suunniteltu hoito parantaa sekä tamman että varsan mahdollisuuksia.

Keisarileikkaus vaatii klinikkaolosuhteet, ja tehdään käytännössä tamman pelastamiseksi, sillä Suomen oloissa varsa on yleensä menetetty jo klinikalle kuljetettaessa pitkien etäisyyksien vuoksi.

Varsa ulkona – kaikki hyvin?

Jälkeisten tulisi lähteä parin tunnin kuluttua varsomisesta. Ne tulisi aina tarkistaa, jotta nähdään että ovat kaikki irronneet.  Varsan imeminen saa kohtua supistavan oksitosiinin liikkeelle, mutta tarvittaessa tamman voi viedä ulos juoksemaan hetkeksi. Osa vie tamman ulos ilman varsaa, mutta adrenaliini ja huoli voivat toisaalta ehkäistä oksitosiinin erittymistä. Mikäli jälkeiset eivät irtoa kolmessa tunnissa, kutsu eläinlääkäri. Jälkeisten jäämisestä voi aiheutua vakava kohtutulehdus ja kaviokuume, joten hevonen saattaa tarvita intensiivistäkin hoitoa. Friisiläisillä jälkeiset jäävät muita helpommin kiinni, mutta onneksi yleisoireet ovat niillä usein myös lievemmät. Jos tammalla on edellisellä kerralla jäänyt jälkeiset, kannattaa varautua siihen myös seuraavalla.

Varsan 1-2-3

Normaali varsa noudattaa aikataulua tunnissa ylös, kahdessa tissille ja kolmessa tunnissa pikiuloste.  Riskirajana eläinlääkärit pitävät näiden aikojen tuplaantumista. Mikäli varsalla on ähkyoireita ja se yrittää ulostaa tuloksetta, on sillä todennäköisesti ongelmia pikiulosteen ulostamisessa.  Ensimmäiseen virtsaamiseen sen sijaan menee tavallisesti oriilla n. 6 tuntia, tammalla lähes tuplasti. Terve varsa käy utareella tiheästi hereillä ollessaan, nukkumiseen kuluu noin kolmasosa vuorokaudesta.

Vuorokauden ikäiseltä varsalta olisi hyvä tarkistaa verinäytteen avulla, että se on saanut ternimaidosta riittävästi vasta-aineita. Tämä onnistuu helposti pikatestillä. Samalla voidaan tarkistaa veren tulehdusarvot, joskin ne yleensä joudutaan lähettämään kauemmas laboratorioon. Vasta-aineiden tarkistus ei ole Suomessa rutiininkäytäntö kuten isoissa kasvatusmaissa. Niiden puutteen toteaminen ja korjaaminen ajoissa voi kuitenkin säästää paljolta harmilta. Varsojen immuunipuolustus on aikuista paljon heikompi ja ilman vasta-aineita ne sairastuvat paljon helpommin, vaikka ympäristö olisi hyvä.

Koska hevonen on saaliseläin, myös varsa peittää sairauden oireet melko pitkään. Sen vuoksi varsaa tulee seurata hyvin tarkkaan, sen tulee nukkua ja leikkiä. Utareen täyttymistä tulee tarkkailla, osa sairaista varsoista käy utareen luona, mutta ei enää juo juurikaan. Usein liian täysi utare on ensimmäinen merkki sairaudesta. Muita oireita voi olla ripuli, turvonnut napa, nivel tai vaikkapa käytöksen muutos tyhmistymisenä.

Varsan ongelmiin voi olla useita eri syitä, joista tyypillisimmät ovat pikiulosteen ummetus, varsahalvaus eli yleisinfektio ja hapenpuutteen aiheuttamat muutokset. Mikäli epäilet että varsa ei ole normaali, ota yhteys omaan eläinlääkäriisi.

PIENELÄINSAIRAALAN SIJAINTI

Viikki sijaitsee Helsingin maantieteellisessä keskipisteessä Vanhankaupunginlahden ja Lahdenväylän välissä. Pieneläinsairaala on Viikintien varrella, osoitteessa Koetilantie 2. Viikkiin on hyvät kulkuyhteydet julkisilla kulkuvälineillä ja omalla autolla

Ajo-ohjeet

LAHDEN VÄYLÄLTÄ TULTAESSA »
LÄNNESTÄ TULTAESSA »

 

Tulo-ohje julkisilla kulkuvälineillä

Eläinsairaalan välittömässä läheisyydessä olevilla pysäkeillä pysähtyvät bussit 550, 79, 68, 57 ja 506.