Varsa vieroitettu - vaarat ohi?

Hipposlehti 6/14
Kati Niinistö, Hevossairauksien erikoiseläinlääkäri, Dipl. ECEIM
Yliopistollinen eläinsairaala


Hevosen, aivan kuten ihmisenkin, elämän vaarallisin aika on synnytyksessä ja aivan pienenä. Sen kasvaessa immuunitoiminta kehittyy, mutta ei kuitenkaan ole vielä niin kokenut kuin aikuisen hevosen. Varsojen taudit voidaan jakaa pikku- tai maitovarsojen ongelmiin sekä vieroitettujen alle yksivuotiaiden ongelmiin. 1-2 –vuotiaat hevoset alkavat jo vastata aikuista, vaikka niiden immuunipuolustus ei vieläkään ole tutustunut niin moneen taudinaiheuttajaan kuin täysikasvuisen.

Ensimmäinen syksy on muutosten aikaa varsan elämässä; se vieroitetaan tammasta ja siirretään usein kotitallista muualle kasvamaan. Vieroitetut varsat ovat kuin päiväkotilapset; ne tutustuvat ja sairastavat useita hengitystieinfektioita ensimmäisten vuosien aikana. Jos kymmeneltä silmin nähden terveeltä varsalta ottaa veren tulehdusarvot, puolella varsoista ne ovat koholla.

Ympäristö: talli vai pihatto

Tällä hetkellä varsoilla suositaan pihattokasvatusta, jossa ne asuvat laumoissa ilman omia karsinoita. Kärjistäen voidaan kuitenkin sanoa että huono/hyvä talli on parempi vaihtoehto kuin huono pihatto. Riittävä liikunta on tärkeää, mutta varsan on saatava myös levätä, riittävästi ruokaa ja edes jonkin verran käsittelyä. Lisäksi niitä on seurattava tarkkaan ja tunnettava ne, sillä monen taudin merkit ovat hyvin pieniä. Osa varsoista ei myöskään liiku pihatossa riittävästi, varsinkin tammavarsat tuntuvat olevan kovin laiskoja touhuamaan ylimääräistä.

Madot ja niiden ennaltaehkäisy

Terveellä aikuisella hevosella ei ole oikeastaan koskaan suolinkaisia, mutta terveellä varsalla ja nuorella hevosella niitä on, joten matolääkitysrutiini poikkeaa huomattavasti aikuisesta. Suolinkainen (Ascaris) voi elinkiertonsa aikana aiheuttaa myös keuhko-ongelmia, mutta erityinen riski se on ähkynä. Ähky voi tulla myös matolääkityksen jälkeen, kun suolinkaiset kuolevat ja tukkivat ohutsuolen. Suolinkainen selviää ympäristössä vuosia, tavalliset desinfiointiaineet eivät tehoa siihen, ja se on Suomessakin kehittänyt resistenssiä ivermektiinille ja pyranteelille. Varsa, jolla on muita terveydellisiä ongelmia, saa yleensä myös toistuvan matoinfektion lääkityksistä huolimatta, joten niiden on oltava erikoisseurannassa.  Varsasta tulee vähintään ottaa ulostenäytteet matojen varalta parin kuukauden välein. Ulostenäytteiden epäluotettavuuden vuoksi monet kasvattajat madottavat alle vuoden ikäiset rutiinisti.

Hengitystiesairaudet ja rokotukset

Kaikki varsat tulee rokottaa ainakin jäykkäkouristusta vastaan, mutta myös influenssa-, ja isoissa yksiköissä myös herpes-rokotukset ovat suositeltavia. Rokotusohjelma aloitetaan yleensä 4-6 kk iässä, jolloin emän vasta-aineet eivät enää haittaa oman immuniteetin muodostumista. Jos kaikki varsat ja hevoset ovat hyvin rokotettuja, laumaimmuniteetti vähentää sairastamista. Useimmissa hevosten influenssarokotteissa on tällä hetkellä viranomaisten suosittelema viruskanta, herpesvirukseen rokotesuojan saaminen on sen sijaan hankalampaa viruksen käyttäytymisen vuoksi. Influenssarokotteeseen tulee antaa tehoste ensin 21-90 päivän kuluessa, sitten puolivuosittain, jos haluaa ylläpitää kunnollisen rokotesuojan.

Herpesvirus sen sijaan vaatii rokotteen 3-4 kertaa vuodessa, ja silloinkin se suojaa lähinnä hengitystievirukselta, ei neurologiselta muodolta. Virusten lisäksi hengitystie-infektioita voivat aiheuttaa bakteerit, usein myös viruksen jälkitautina. Rhodococcus equi- bakteerin aiheuttama hengitystietulehdus ei kuitenkaan usein vaivaa yli puolivuotiaita varsoja, oma immuunivaste sille on jo kehittynyt.

Ruoansulatuskanavan ongelmat

Matoja lukuun ottamatta vieroitetun varsan suolisto toimii jo käytännössä kuten aikuisen hevosen. Varsoilla kuitenkin todetaan vuosittain Lawsonia-bakteerin aiheuttamia suolistotulehduksia, jotka oireilevat ripulina ja voimakkaana laihtumisena. Nämä varsa vaativat usein sairaalahoitoa, joten varsan yleistilan huononemiseen kannattaa tarttua nopeasti.

Jalat 

Useimmat asentovirheet tulee korjata ennen vieroitusta, joten kasvavilla varsoilla ei toivottavasti enää ole suurta tarvetta hoidoille. Normaalista kavionhoidosta ei saa tinkiä, kavion muoto ja jalkojen asento tulee pitää normaalina, samalla totutetaan varsa normaaliin käsittelyyn. Pukinkavio ja pysty vuohinen voivat kuitenkin kehittyä yllättävän nopeasti vaikkapa kaviopaiseen aiheuttaman liikunnan muutoksen yhteydessä. Niihin tulee puuttua nopeasti kengityksellä ja tarvittaessa leikkauksella, sillä jalan liian pysty asento voi lopulta estää hevosen urheilukäytön.  Kunnollinen liikunta on kuitenkin ehdoton edellytys myöhemmälle urheilu-uralle. Suomen sääolosuhteet eivät aina mahdollista tätä, sen vuoksi useat kasvattaja vievät hevosiaan Viroon tai Keski-Eurooppaan kasvamaan.

Varsan tulee myös saada riittävästi rehua ja oikeat kivennäiset, jotta luusto kehittyy normaalisti. Nykyiset kaupalliset kivennäiset ja rehut on suunniteltu täyttämään kasvavan hevosen tarpeet, mutta niitä ei myöskään saa syöttää liikaa, tai useita eri rehuja kerralla. Irtopalat ja nivelruston kasvuhäiriöt eivät yleensä oireile vielä alle vuoden ikäisillä varsoilla, mutta jos varsa turvottaa niveltään, kannattaa se käyttää röntgenkuvassa, vaikka ei ontuisikaan jalkaa. Hermostollisia oireita (horjuminen, takapään heikkous) aiheuttavat kaularangan kasvuhäiriöt tulevat tyypillisimmin isoille, nopeasti kasvaville orivarsoille. Osa muutoksista rauhoittuu ajan myötä, mutta osalla muutokset ovat niin vakavia että estävät urheilukäytön.

Tapaturmat

Valitettavasti nuoret hevoset ovat alttiita tapaturmille; niitä sattuu karsinassa, tarhoissa, laitumella ja ajolle opetettaessa. Olosuhteet tulisi pitää mahdollisimman turvallisina ja varsojen reaktiot ennustaa, mutta aina niitä ei voi välttää. Traumojen hoitoa helpottaa että varsa on tottunut käsittelyyn.

Syntyvistä täysiverisistä vain n. 40 % pääsee lopulta kilparadalle, ravihevosista 50-60 %. Se tarkoittaa että varsoista puolet joko menetetään ennen aikuisikää, tai ne eivät ole riittävän hyviä kilpahevosiksi. Ratsuilla vastaavia lukuja ei ole laskettu, mutta todennäköisesti ne ovat samanlaisia.

Matalammat prosentit saadaan varmasti, jos määritellään kilpahevosen kriteerit tiukasti, suurin osa suomalaisista ratsuista on kuitenkin harrastehevosia. Jos varsalle haluaa antaa parhaat mahdollisuudet tulevaisuuden kilpauraan, on pidettävä huolta että se selviää ehjänä ja terveenä sinne asti.

PIENELÄINSAIRAALAN SIJAINTI

Viikki sijaitsee Helsingin maantieteellisessä keskipisteessä Vanhankaupunginlahden ja Lahdenväylän välissä. Pieneläinsairaala on Viikintien varrella, osoitteessa Koetilantie 2. Viikkiin on hyvät kulkuyhteydet julkisilla kulkuvälineillä ja omalla autolla

Ajo-ohjeet

LAHDEN VÄYLÄLTÄ TULTAESSA »
LÄNNESTÄ TULTAESSA »

 

Tulo-ohje julkisilla kulkuvälineillä

Eläinsairaalan välittömässä läheisyydessä olevilla pysäkeillä pysähtyvät bussit 550, 78, 57 ja 506.